Home

Sähkösanoma ohjelma

Huhtikuun alkupuolella kävivät valkoiset hyökkäykseen. He kykenivät johdonmukaisesti siirtelemään ja keskittämään voimiaan. Puolet koko valkoisesta armeijasta, 20,000 miestä, oli keskitetty Tamperetta vastaan, jonne he ensin suuntasivat pääiskunsa. Kun Tampere oli vallattu, jättivät he sen puolustamiseksi verrattain pieniä voimia ja päävoimansa heittivät Viipurin suunnalle, jonne suunnattiin seuraava pääisku, punaisen Suomen eristämiseksi vallankumouksellisen Venäjän yhteydestä, mikä myöskin täydellisesti onnistui.Taasen naputettiin ovelle. Sisälle astui nuorehko, hieman liiaksi sotilaallisesti pukeutunut helsinkiläinen (heidät tunnettiin Viipurissa pomppatakistaan) sillä Viipurin ja lähistön joukoilla ei ollut paljonkaan yhdenlaista sotilaspukua. Tulija oli hieman hermostunut ja masentuneella äänellä selitti, että hän on panssarijunan päällikkö, joka yritti edetä Kavantsaarelta Antreaa kohti, mutta että oli ajettu varomattomasti ja edetty liian kauas ketjusta, noin pari kilometriä, jossa juna suistui pois kiskoilta, pitäen puoliaan. Toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä sen pelastamiseksi. Esikunta kokoontui ja pian päätettiin antaa määräys nopeasta hyökkäyksestä niin pitkälle ainakin, että saadaan juna rintamamme selkäpuolelle. Määräys pantiin pian täytäntöön ja hyökkäys onnistuikin iltaan mennessä, ja juna saatiin pelastettua, rintama siirtyen noin pari kilometriä eteenpäin.Kuten myöhemmin, yksityiskohtaisemmasta kuvauksesta näemme, ei vallankumousoikeuksistamme todellakaan ollut — kuten ei Neuvosto-Venäjälläkään kansanoikeudesta — poliittisten juttujen käsittelijäksi. Viimeksimainitut vaativat aivan erikoislaatuisen, Neuvosto-Venäjän vallankumoustribunaalien ja erikoiskomiteoitten kaltaisen terävän ja joustavan järjestön.Tässä tilanteessa täytyi siis laatia toimintasuunnitelma, joka takaisi mahdollisimman varman joukkojen uudelleen ryhmityksen. Punakaartin sotajohto ei kuitenkaan odottanut tilanteen näin pitkälle kehittymistä. Huhtik. 2 p:nä 1918 antoi kaartin ylipäällikkö määräyksen johon m. m. sisältyi, että länsirintamalla olevat joukot on keskitettävä pääasiallisesti Toijala–Helsinki linjalle. Keskisen rintaman joukoille annettiin määräys puolustaa hallussa olevaa rintamaa je estää vihollisen maihinnousut omilla alueilla. Itäisen rintaman joukkojen tehtäväksi määrättiin niinikään oman rintaman puolustus.Vaikka suurporvaristo ja suurtilalliset itse ovat talonpoikain maan ryöstäjiä ja vaikka suurporvaristo itse veljeili Venäjän porvariston kanssa, onnistui lahtariporvariston kuitenkin johtaa talonpoikaisten suurin osa vallankumouksellista työväkeä vastaan, käyttämällä hyväkseen talonpoikaisten yksityisomistusvaistoa ja kansallisvaistoa, »ryssävihaa.» Sos.-dem. puolue ei, kuten sanottu, ollut aikaisemmin turvannut itseään oikealla politikalla tältä, eikä myöskään pystynyt v:n 1917 pulmallista tilaa selvittämään niin, että työtätekevät talonpojat eivät olisi luisuneet lahtarien mukaan.

Nälkä ja puute oli heitäkin vaivannut jo pitemmän aikaa ja ensityöksi he kehoittivat järjestämään asioita siten, että voidaan hankkia ruokaa. Paikalliset asukkaat katselivat meitä jonkinlaisella ennakkoluulolla, eivätkä olleet halukkaat myymään meille mitään. Tämän seikan takia täytyikin ryhtyä suunnittelemaan heti toimenpiteitä saadaksemme sotilasneuvoston apua elintarvekysymyksessä. Tapasimme erään venäläisen punakaartilaisen, jolta aloimme tiedustella, miten voisimme hankkia pakolaisille ruokaa. Selitimme paikkakunnan väestön suhtautumisen pakolaisiin aikaisemmin ja eritoten meihin, jotka liikuskelimme aseistettuna. Hän ilmoitti parhaillaan olevan koolla Aunuksen läänin neuvoston ja kehoitti kääntymään neuvostokokouksen puoleen. Loppujen lopuksi saimme valmiiksi venäjänkielisen kirjallisen selostuksen, jonka sisältö lyhykäisyydessään oli seuraava:Kouvolasta lähdettyämme oli aikomuksenamme edetä pitemmälle, mutta esikunnasta tuli nyt määräys, ettemme saa jatkaa etenemistä, koska Mäntyharjun rintama ei ole päässyt etenemään samassa suhteessa. Meille oli ollut helppoa mennä edemmäksi, mutta määräyksiä oli toteltava. Savitaipaleen kirkonkylästä tuli pitkäaikaisempi pysähdyspaikka, kuin mitä osasimme aavistaa. Se uus ohjelma on bugeja täynnä. Ei sitä kantsi imuttaa, se on ihan buginen. salapoliisikirja / -romaani poliisi rullalauta stereoyhdistelmä poliisiasema kuolla sähkösanoma tuhota tiedosto kuolla.. Marraskuun suurlakon kautta sai työväestö huomattavia helpoituksia puhe-, kokoontumis- ja painovapausoloihin, niin että nyt oli suurempi mahdollisuus järjestää ja valmistaa joukkoja ja vahvistaa järjestöjä. Valtiollinen äänioikeus ja yksikamarinen eduskunta saatiin myös, mutta vasta jatkuvien ponnistusten kautta. Näiden saavutusten seurauksena oli, että työväenliike vahvistui ja työväenluokan vaikutus valtiollisessa elämässä kasvoi. Suurlakon kautta selveni, että esiintyköönpä porvaristo minkälaisella kauniilla ja kansanvaltaisella tunnuslauseella tahansa, on se kuitenkin työväen pahin ja julmin vihollinen, sekä että se on samanlainen kaikissa maissa ja on liittosuhteissa keskenään. Tästä sai Suomenkin työväestö voimakkaan läksyn laajentaa myöskin liittosuhdetta toisten maiden proletaarien kanssa.Huhtikuun alussa sain 4 päivän loman ja käytin tuon ajan uusien kuularuiskumiesten opettamiseen Kallion koululla Helsingissä.

Puhelinlaitos oli kuitenkin murheenlapsi kaiken aikaa. Siihen lienee ollut sivujohto, joten puheluja varmasti kuunneltiin, jopa katkottiinkin. Vikaa ei lopullisesti löydetty, kun sen etsimisellekään ei niin suurta painoa pantu. LyricsMetsän sähkösanoma / Metsa Lopen lapsi- ja nuorisokuoro, Päivi Siivonen. Lyrics not available »Pääasia Marxin opissa on luokkataistelu. Niin puhutaan ja kirjoitetaan hyvin usein. Mutta se ei ole oikein. Ja tästä väärästä käsityksestä johtuu vähä väliä marxilaisuuden opportunistinen väärentäminen, sen väärentäminen porvaristolle kelpaavaan muotoon. Sillä luokkataisteluoppia ei luonut Marx, vaan porvaristo ennen Marxia, ja yleensä se on porvaristolle kelpaava. Se, joka tunnustaa ainoastaan luokkataistelun, ei vielä ole marxilainen. Se voi vielä osottautua porvarillisen ajatustavan ja porvarillisen politiikan puitteissa olevaksi. Marxilaisuuden rajottaminen luokkataisteluoppiin merkitsee marxilaisuuden lyhentämistä, sen väärentämistä, sen supistamista siihen, mikä on porvaristolle kelpaavaa. Marxilainen on ainoastaan se, joka ulottaa luokkataistelun tunnustamisen proletariaatin diktatuurin tunnustamiseen saakka. Tässä on kaikista syvin ero marxilaisen ja tavallisen pikkuporvarin (sekä suurporvarinkin) välillä. Tällä kovasimella on koeteltava todellista marxilaisuuden käsittämistä ja sen tunnustamista. Eikä ole kummallista, että kun Europan historia johti työväenluokan käytännöllisesti tähän kysymykseen, niin ei yksinomaan kaikki opportunistit ja reformistit, vaan myös kaikki 'kautskylaiset' (reformismin ja marxilaisuuden välillä horjuvat ihmiset) osottautuivat surkuteltaviksi filistereiksi ja pikkuporvarillisiksi demokraateksi, jotka kieltävät proletariaatin diktatuurin.» (Valtio ja vallankumous.)Venäläisen sotilasneuvoston päällikkö oli myös tyytyväinen (hän oli menshevikki). Mutta työväki ei ollut enää tyytyväinen tällaisen provosoivan yrityksen jälkeen. Se alkoi varustautua valtavampaan toimintaan. Mutta varustelussa ei osotettu kyllin suurta pontevuutta. Annettiin rauhantoimille liian paljon huomiota, silloin kun lahtaristo varustautui aseelliseen hyökkäykseen. Jos olisi Viipurissakin heti toimittu tarmokkaasti, olisi lahtanarmeijan alku joukko saatu murskatuksi Itä-Suomessa ja se olisi paljon vaikuttanut tilanteeseen koko maassa.

Mitä kunnalliseen itsehallintoon kokonaisuudessaan tulee, oli sen järjestely eri seuduilla varsin kirjava. Kunnallisen itsehallinnon elimenä oli kussakin kunnassa joko sos.-dem. työväenjärjestö, missä se puolueasioissakin päätti, tai sen valitsema kunnanvaltuusto, sekä niiden asettamat ja alaiset kunnalliset lautakunnat ja toimihenkilöt. Mutta monissa kunnissa suvaittiin varsin pitkälle myöskin entistä kunnallisvaltaa.Tokoi tovereineen antaantui polkemaan lokaan Venäjän vallankumousta ja Tokoi selitti, että neuvostovalta saa puolelleen vain »kansan huonoimpia aineksia, ryöstönhimoisia huligaaneja.» Ruotsiin lähettämässään kirjeessä Tokoi selittää miten hyödyllistä on ruveta yhteistoimintaan liittolaisten kanssa ja jatkaa: »Asiat ovat sillä kannalla, että meidän on palattava sovittelujen tielle, ja koetettava saada kaikki kansanvaltaiset ainekset Suomessa liittymään yhteen taantumusta vastaan. Suomessa täytyy olla tilaa kaikille suomalaisille tehdä työtä isänmaan hyväksi. Samalla on meidän avoimesti selitettävä luopuvamme väkivallan tieltä.»Tämä sos.-dem. »opetus» on vain toisilla sanoilla samaa, mitä lahtarit »opettavat», kun ne sanovat silmät verenhimoisesti hehkuen: »siinä saitte, kun uskalsitte nousta herrojanne vastaan; sitä samaa pesee, jos...»Kaupungissa antaantumaisillaan olleet punaiset alottivat nyt uuden lujan taistelun valkoisten päävoimia vastaan. Me pidimme kurissa saarron tehneitä joukkoja. Kellarissa olevat kaksi kuularuiskua olivat apuna. Sopinee mainita, että ilman näitä kuularuiskuja olisi Heinolan täytynyt antaantua, sillä Glimstedtin ratsujoukot olisivat ajaneet kaupunkiin.[19*] Tämän jälkeen kiinnitetään ylläolevassa mielessä huomio rautateihin y.m. sellaisiin seikkoihin, joilla voi olla merkitystä »hyökätessä ja perääntyessä».

5) Korkein johto kaikilla maa- sekä merivoimilla, jotka on määrätty sotilastehtäviin, uskotaan ylikomentajalle; tähän kuuluu myös esikunta. Samallaisia esikuntia järjestetään myöskin armeijan ja divisionan komentajille.Kaikista näistä seikoista ja siitä että meidän luokkasotaa koskeva arkistomme jäi lahtareille, johtuu että punakaartista, sen suuruudesta, varusteista ja yksityiskohtaisemmasta toiminnasta meillä on sangen vähän tarkistettuja tietoja. Useat toverit ovat näitä seikkoja tutkineet ja esim. tov. Lehen on tutkimuksissaan tullut seuraavaan johtopäätökseen: »— Punakaartilaisten lukumäärä nousi kansalaissodan alkuun mennessä noin 20,000–25,000 mieheen, mutta taisteluvoimana oli punakaartien merkitys vähäinen, sillä niiltä puuttui pari kaikkein tärkeintä seikkaa, joita taistelussa tarvitaan, ensinnäkin puuttui aseita ja toiseksi puuttui melkein täydellisesti alkeellisinkin sotilaskoulutus.»Uudessa eduskunnassa alkoi porvaristo esiintyä röyhkeänä. Ylin hallitusvalta aiottiin siirtää kolmihenkiselle valtionhoitokunnalle. Kaikki työväen uudistusvaatimukset hylättiin. Se kärjisti luokkataistelua. Vallankumouksellinen mieliala kasvoi ja kun samaan aikaan elintarvetilanne yhä paheni, alkoi työväestössä luottamus parlamenttiin horjua ja alettiin etsiä kumouksellisempaa tietä.Vaikka eduskunnan hajoittamisen laittomuus käsitettiinkin, ryhdyttiin kuitenkin järjestämään uusia vaaleja. Työväen vaalimanifestissa julistettiin lokakuun 1 ja 2 p:ksi määrätyt vaalit »vallankumousvaaleiksi.» Työväen äänimäärä kohosi 370,000:sta 450,000:ään, mutta siitä huolimatta ei se saanut enää enemmistöä eduskuntaan. Työväen edustajamääräksi tuli 92 ja porvarien 108.»Jokainen vallankumous merkitsee jyrkkää muutosta kansan suurten joukkojen elämässä» ... »Vallankumouksen aikana miljoonat ja kymmenet miljoonat ihmiset oppivat joka viikko enemmän, kuin vuodessa tavallista uneliasta elämää. Sillä kokonaisen kansan elämän jyrkässä käänteessä erikoisen selvästi tulee näkyviin, mitkä kansanluokat ajavat tuota tai tätä tarkoitusta, minkämoiset voimat niillä on, millaisilla keinoilla ne toimivat.» (Perustuslaillisista harhoista.)

[65*] Aunuksen toimenpiteisiin jotkut olivat kiinnittäneet suuriakin (toiveita, sillä sotatieteellisesti toteutettuna, olisi suunnitelmat joita nähdäkseni yleisesikunnan taholta oli vakavastikin pohdittu, saattaneet pahastikin häiritä vihollisen selkäpuolta Antrean rintamaosalla. Mutta suunnitelmat eivät toteutuneet ja syy niiden epäonnistumiseen selvenee tästä kirjotuksesta.Tohtori Vilskalta sai tämän kirjoittaja niiden kolmen kuukauden aikana, jotka yhdessä työskentelimme, joka päivä monta arvokasta opetusta haavojen hoidossa. Lopulta uskoi hän haltuuni kokonaan yöjunalla tulevat sairaat, joten jouduin ottamaan vastaan joka yö rintamalta tulevat haavoittuneet. Heidät oli heti tarkastettava ja haavat puhdistettava, ennenkuin laskettiin joko kotiin, tai pahimmin haavoittuneet sairaalaan. Asemalla oli henkilö, joka järjesti ja jaoitteli mihin sairaalaan kukin haavoittunut joutui ja Fenniaan lähetetyt sairaat oli minun otettava vastaan kello yhdestä kolmeen joka yö.

Olisi väärin väittää, että noskejohtajat ylipäänsä olisivat aina esiintyneet aivan samalla lailla kuin varsinaiset lahtarit ja antaneet työväelle »opetusta vallankumouksesta» aivan samoin metoodein kuin heidän omat opettajansa, porvarit. Ei, niin ei ole asianlaita.Tultuani seuraavana päivänä rintamalta uudelleen takasin, määrättiin minut Suomen Höyrylaiva O. Y:n rahtilaivaan Hectoriin, joka oli talven maannut Viipurin satamassa. Kapteeni oli suomenruotsalainen ja oli muka olevinaan mielissään, kun sai miehen, joka oli ollut muuallakin kuin Saimaalla. Hectoria ryhdyttiin kovalla kiireellä laittamaan merikuntoon, sillä Antrean rintama oli jo kokonaan vedetty Viipuriin. Oli ikävä katsella, kun uupuneiden raatajien, vanhojen ja nuorien, täytyi perääntyä ylivoimaisen vihollisen edessä. Viipurin ympärille muodostui uusi ketju, mutta Tampereen ja Helsingin menetykset olivat jo vaikuttaneet masennuttavasti joukkoihin. Masennusta lisäsivät Länsi-Suomesta paenneet perheet ja tieto, että muonavarat olivat kulumassa loppuun samaan aikaan, kun lahtarien yhdistyneet voimat pommittivat työläisten kaupunginosia. Puhuttiin antaantumisesta siinä uskossa, että tullaan saamaan tavallisen sotavangin kohtelu.Työväentalolle kutsutussa punakaartilaisten kokouksessa pyysi Kaarlo Kurki Oulun kaartilta aseita, noin 100 kivääriä, karastuneiden miesten käsiin. Kokous myönsi 35 kivääriä panoksilleen. Tämän jälkeen kiirehti Kurki joukkoineen Kemiin ja jo seuraavana päivänä oli taistelu Tervolan kirkolla, lähellä Kaisajoen rautatiesiltaa. Punaisia oli junassa noin 100 miestä. Valkoiset yllättivät suojattoman junan, mutta silmänräpäyksessä olivat punaiset puolustusasemissa ratavallilla ja läheisellä metsätörmällä. Taistelussa menetimme muutamia miehiä. Heti sopivan tilaisuuden tultua peräännyimme. Vaikka yrityksemme olikin epäonnistunut, pidätti se kuitenkin valkoisia lähenemästä Kemiä.Kolmas sos.-dem. »opetus»: »Työväen tappiot ja menetykset olivat korvaamattoman raskaat.» »Mitään muuta kuin tappiota ja onnettomuutta ei työväenluokka osakseen voittanut.»

Karjan aseman länsipuolella punaiset taasen siirtyivät Saloon ja Turkuun. Tenalassa, Koskella, Perniössä ja Kemiön saarella saivat paikalliset lahtarit saksalaisten tulon johdosta rohkeutta. He ottivat vallan käsiinsä. Punaisen ja valkoisen valta-alueen raja Etelä-Uudellamaalla oli 12–14 p:än aikana suunnilleen linjalla Kemiö, Perniö, Nummela, Kerava ja Porvoo. Mitä tämän itäpuolella tapahtui, niin siitä seuraavassa.Tampereen piirityksen yhteydessä oli rintama siirtynyt Karkkuun, jossa käytiin hurjia taisteluita. Urhokas naiskomppania ei lähtenyt määräyksistä huolimatta perääntymään, vaan taisteli Karkun kirkon luona viimeiseen saakka. Yleisen perääntymisen vihdoin alettua suunnattiin kulku marssien Loimaan ja Urjalan kautta Hämeenlinnaan, sillä Tampere oli joutunut jo lahtareille ja Porin–Tampereen rata oli niiden hallussa aina Tyrväälle saakka. Punaiset vielä puolustivat Vammalan kauppalaa, joka syttyi tuleen luultavasti lahtarien pommeista. Kylän syttyessä tuleen poistuivat punaiset kiireellisesti yhä taistellen hätyyttelevää lahtarijoukkoa vastaan.Emme kerinneet montaa päivää harjotella, tuskin kaikki saivat kiväärin käsittelyäkään selville, kun saimme määräyksen kiireesti valmistautua lähtemään rintamalle. Sota oli silloin vielä hajanaista kahakoimista Lavian ja Suoraniemen rajaseuduilla, mutta se oli kehittymässä tiiviiksi yhtäjaksoiseksi taisteluksi. Rohkeimmat miehet alkuaikoina tekivät aika-ajoittaisia hyökkäyksiä vihollisen kimppuun. Se oli ikäänkuin harjoitusta tulevan taistelun varalta. Sattui tapauksia, jolloin vihollispatrulli valkoisiin mekkoihin ja päähineihin pukeutuneena yht'äkkiä hiihtää esiin tien sivusta paksun lumen joukosta ja alkaa ampua rintamalle kulkevia punakaartilaisia. Pikkukahakoita sattui taisteluiden alussa tiheään. Ennen niin rauhalliset perukat olivat joutuneet taistelunäyttämöksi.»Sellaiset joukot, jotka ovat esteenä joukkojen nopealle liikehtimiselle, ovat poistettavat. Asemasodassa (kurs. kirj.) kuitenkin voidaan käyttää aseettomia linnoitus ym. sellaisissa ammattitöissä.»[20*]

Sähkösanoma - Wikipedi

Syyskun 10 p:nä 1918 tiedetään Tokoin kirjoittaneen Amerikaan olevansa vakuutettu, »että Venäjä ei voi kohota ja vapautua sekasorrostaan omin voiminsa», jonka takia »meidän täytyy julkisesti pyytää liittolaisilta apua.»[70*]h) Keskinen rintama. Tampereen menetys tuntui keskisellä rintamalla siten, että lahtarit alkoivat voimakkaimmin työntyä etelään päin. Voimakkainta tuo painostus oli Asikkalan suunnalla. Sen tuloksena oli, että meikäläiset perääntyivät Heinolaan ja Vierumäkeen. Huhtik. 22 p:nä eräs tällä suunnalla hyökännyt suomalainen lahtarijoukko saapui saksalaisten valtaamaan Lahden kaupunkiin. Keskinen rintama menetti näin yhteytensä länsirintaman kanssa.Mutta valtaa ei pystytty säilyttämään. Vallankumous ei pystynyt puolustautumaan. Lenin sanoo: »Jokainen vallankumous on ainoastaan silloin jonkun arvoinen, jos se osaa puolustautua, mutta vallankumous ei taas kerrallaan opi puolustautumaan.» Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tai paremmin, ratkaisun valmistamiseksi, on käytettävä hyväksi — muuta keinoa ei ole — sekä oman vallankumouksemme kokemuksia, oppien sen virheistä ja heikkouksista, että erikoisesti Venäjän Lokakuun vallankumouksen opetuksia, vallankumouksen, joka on osannut sekä perustaa työväen vallan että puolustautua ja säilyttää vallan työväen käsissä, pitää pystyssä proletariaatin diktatuurin.Kolmantena kohtana kuuluu toimenpiteet vallan käsissä pitämistä varten. Tätä varten löydämme seuraavat toimenpiteet, a) porvarisanomalehdistön lakkauttaminen, b) aseellisten voimien luettelointia ja varustamista koskevia toimenpiteitä, c) pehmeitä ja epämääräisessä muodossa annettuja sotatoimia koskevia yleisiä määräyksiä, d) yksityiskohtaisempia, joukkojen sisäistä järjestystä ja toimintaa koskevia toimenpiteitä.[21*] — Tämän lisäksi ulkomaalaisiin suhtautumisesta annetut ohjeet.

Piirteitä suomen työväenliikkeen kehityksestä sen varhaisemmilla vuosilla

Suomen lahtarit ovat menettelyillään osoittaneet, että heidän valtansa aikana Suomi ei kykene maailman taloudellisella näyttämöllä näyttelemään mitään osaa. He ovat osoittaneet, että maailman poliittisella näyttämöllä heidän merkityksensä on siinä, että tänään he luokkaetujensa turvaamiseksi myyvät tuon isänmaansa jollekin maailmanvallalle ja huomenna he tulevat myymään sen toiselle tarjotakseen ylihuomenna sitä kolmannelle.Koko kirkonkylä on helvetillisen räiskeen vallassa. Ylipäällikkö Kalle Koskelo on pois, hänen tilallaan on Pekka Kroger. Kuolema niittää saalistaan ja haavoittuneita kerääntyy paljon. Kello 12 syttyy ensimäinen tulipalo. Meidän punaisen ristin talo, Savitaipaleen apteekki, syttyy tuleen. Samanlaisia näkyjä saimme nähdä muuallakin. Kello puoli viisi ampuivat lahtarit tulipommin, joka sytytti ison puisen Savitaipaleen kirkon palamaan. Varmaan tuli piruille lähtö!Työväen taholta ei mihinkään tällaiseen mielialan nostattamiseen turvaannuttu. Ei edes läheskään kyllin tehokkaasti osattu osoittaa lahtarien rumien tekojen merkitystä talonpoikaisväestölle.Linnasta suunnattiin viholliseen tykkituli. Tulta suitsusi kanuunoista ja jyrinä täytti koko ympäristön. Päätin silloin kuolla yhdessä tovereiden kanssa linnan puolustuksessa. Nousin tornin ylimpään kerrokseen ja tarkastelin ympäristöä, etsien näköpiiristäni jotain komentavan päällikön tapaista tiedustelukseni häneltä mitä voisin tehdä asian hyväksi. Sellaista en kuitenkaan löytänyt. Sensijaan eräissä huoneissa oli runsaasti naisia ja lapsia sekä matkatavaroita. Punakaartilaisia nukkui eräissä suojissa myöskin huolimatta kuusituumaisten kanuunain jyskeestä. He olivat nähtävästi ylenrasittuneita ja uupuneita, koska voivat sellaisessa ryskeessä nukkua. Kävin permannolle istumaan, miettien tilanteen vakavuutta. Ainoatakaan tuttavaa en löytänyt tästä kirjavannäköisestä joukosta.Jo 31 p.nä eteni tällainen lahtariporukka Vilppulaan, jossa se asettui puolustusasemiin. Samoihin aikoihin tunkeutui samanlaisia porukoita Jyväskylän seuduille, Mikkeliin, Savonlinnaan, Vuoksen etelärannalle. Näiden porukkain ympärille muodostui valkoinen rintama Pohjanlahdesta Laatokkaan asti, kulkien Porin, Tampereen, Heinolan ja Lappeenrannan pohjoispuolitse ja edelleen Vuoksea pitkin.

Video: Suomen luokkasota. Historiaa ja muistelmi

Sähkösanoma - YouTub

  1. nasta on ehkä valaisevaa tutustua työalaltaan laajimpaan niistä, Työasiain osastoon, jonka velvollisuudeksi muun lisäksi tuli myöskin valvoa, että tehtaat ja työpajat olivat tarpeellisessa laajuudessa käynnissä, joissa työt työnantajain sabotaashin vuoksi vallankumouksen alettua pysähtyivät kokonaan.
  2. . Jouduimme osaltamme perääntymään noin 100 metriä. Päätimme joko voittaa tai kaatua. Lahtareilla oli tällä kertaa ylivoima. Kuitenkin löimme lahtarit suurta mieshukkaa kärsien pakosalle. Kaksikymmentäneljä tuntia taisteltuamme olimme karkottaneet lahtarit ympäristöltämme.
  3. Mitä vankiloihin tulee, asetettiin niihin — samoin kuritushuoneisiin ja kasvatuslaitoksiin — komisarien ohella, henkilökunnan valitsemia vankilaneuvostoja — 3-jäsenisiä työpaikkakomiteoja. — Tämä pyrkimys komiteain ja neuvostojen kautta vetää mukaan asiainhoitoon itse työntekijät kaikilla eri aloilla, oli muuten vallankumouksessamme yleinen piirre, joka osoitti tarvetta laajentaa suppeahkoa työläisdemokratiaamme.

Vaasan punakaarti, jolla ei ollut aseita, ei tietenkään voinut tehdä tehokasta vastarintaa näille valkoisen armeijan päävoimille. Niin ollen ei Etelä-Pohjanmaalla enää mikään häirinnyt valkoisten valtaa. Mutta lahtareille ei tietenkään riittänyt sellainen valkoinen valtakunta, johon ei paljon muuta kuulunut kuin Vaasan kaupunki, Härmä ja Lapua. Mutta jos mieli laajentaa valkoisen valtakunnan aluetta, oli toimittava nopeasti, muuten voivat punaiset ehtiä ennen, panna joka puolelta telkeet valkoisen vallan levenemiselle, vetää sen ympärille punaista rengasta, kuristaa... Saapunut sähkösanoma on verrattava ja todistus siitä kirjoitettava asiamiehelle annettavaan sähkösanomaan. Kuitenkin on alkuperäinen valtakirja, jos asianosainen sitä vaatii tai oikeus muuten.. Jotkut arvelevat, että Suomen valkoiset olisivat kansalaissodassa kärsineet tappion ilman saksalaisten apua. Tämä epäilemättä pitää paikkansa sikäli, mikäli on kysymyksessä Saksan apu aseitten ja valkoisen armeijan upseerien kouluuttamisen muodossa, joita ilman Suomen porvariston olisi ollut hyvin vaikea saada aikaan riittävän suurilukuista valkoista armeijaa. Mutta eri kysymys on, olisivatko valkoiset päässeet voitolle ilman saksalaisen sotaväen välitöntä sekaantumista kansalaissotaan.

Tilanteen kehittyminen luokkasodaksi

Toisestä väitteestä. Siinä on kysymys porvariston todellisen luonteen paljastamisesta. Eikö sen luonne siten ollut työväenluokalle ja sen puolueelle selvillä? Oli kyllä määrätyssä määrässä. Tiedettiin, että porvaristo on työväen sortaja, sen valtiokin sortaa työväkeä, että kapitalistit ovat riistäjiä, että »julmin peto on porvaristo, kun sen kukkaroon kosketaan.» Tämä tiedettiin ja oltiin vakuutettuja, että niin se asia onkin. Yleinen, ylimalkainen oikea käsitys siis oli porvaristosta.Oliko tämä tietämättömyyttä, vai oliko joukkoomme tullut juudaksia? Loviisalaisia alkoi saapua joukottain vahvistaen tiedon saksalaisten saapumisesta. Läksin silloin ratsain erään toverini kanssa omin silmin ottamaan selvää miten on asian laita. Emme ehtineet montakaan kilometriä ratsastaa, kun metsätiellä tien käänteessä tulla tupsahti saksalainen moottoripyöräjoukkue aivan vastaamme. Se oli hämmästys sekä meille että heille. Käänsimme hevosemme ja karautimme sen minkä käpälistä lähti. Samassa alkoivat saksalaisten kevyet konekiväärit toimia ja kuulat vihelsivät korvissamme. Onneksi oli tie metsäistä ja mutkikasta ja siksi vältyimme kuulilta.Tämä seikka aiheutti esikunnassa kiusallisen tilanteen, sillä paljon aikaa meni otettaessa vastaan »vatsatautiin» tai muihin vaivoihin sairastuneita, jotka tähtäsivät vaatimukseen saada vapautta rintamapalveluksesta. Puolisen päivää tällaisia otettiinkin vastaan, vaan jo Ukko teki päätöksen asiassa ja antoi määräyksen vahtisotilaalle tiedustella asiaa ennenkuin päästää sisälle ja ohjata »vatsavaivoihin» joutuneet lääkäriin.Jo helmikuun 4 p:nä lausui sos.-dem. puolueneuvosto, että sisäasiain kulku ja maan siviilihallinto yleensä oli erotettava sotilaallista laatua olevain asiain hoitamisesta. Tämä lausunto aiheutui pääosaltaan epäilemättä sisäpoliittisista näkökohdista. Mutta ennen pitkää osottautui suorastaan työnjaonkin ja toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kannalta erehdykseksi, että yhdistettiin sekä vallankumoussodan johto, että yleensä sota-asioista huolehtiminen jo itsestäänkin laajaan sisäasiain hoitoon. Oli liian vähän huomiota kiinnitetty vallankumoustaistelun johtoon ja tämän taistelun tarpeista huolehtimiseen. Liian monialaiseksi osottautui myöskin se työ, minkä työasiain osasto oli saanut hoitaakseen. Pääasiassa nämä seikat aiheuttivat, että Pääneuvosto maaliskuun 8 p:nä tekemällään päätöksellä uudelleen järjesteli työn jaon kansanvaltuuskunnassa ja melkoisesti lisäsi sen työvoimia. Mainitulla päätöksellä sisäasiain osastosta muodostettiin kaksi osastoa, sisäasiain osasto ja sota-asiain osasto. Posti- ja tiedotusasiat yhdistettiin liikenneasiain osaston hoidettavaksi ja tämän osaston asioista sen sijaan siirrettiin sopivia aloja työasiain osastolle. Työasiain osaston rinnalle perustettiin erikoinen sosialiasiain osasto.

ohjelma - Wikisanakirj

Savon Sanomat • Vuorikatu 21, PL 68, 70101 Kuopio • Vastaava päätoimittaja: Seppo Rönkkö • Mediatalo Keskisuomalainen • TietosuojalausekeOlemme siitä vakuutetut, että tärkeimmät opetukset, marxilais-leniniläisessä mielessä, ovat todellakin jo tulleet Suomen proletariaatin tietoiseksi omaisuudeksi sangen huomattavassa määrässä.

»Näihin määräyksiin ja tähän siirtosuunnitelmaan on oikeutettu tekemään muutoksia ainoastaan Punaisen Kaartin Ylipäällikkö, jonka määräyksiä on ehdottomasti noudatettava.[20*] Tämän jälkeen seuraa kohtia, jotka antavat, sotilaskieltä käyttäen, kenttäpalvelusohjesäännön luontoisia määräyksiä siitä miten marssisuojelus, hyökkäys ja tuli on järjestettävä.Jätin Olavin ja menin toiseen vaunuun. Siellä tapasin junan miehistöä. Hekin olivat kiihkeässä keskustelussa. Junassakin oli asiat päällystön ja miehistön kanssa sekaisin. Hieman samantapainen kohtaus oli sattunut junapäällikön ja erään miehistöön kuuluvan punakaartilaisen välillä, kun kaartilainen oli huomauttanut heikkouksista. Miehistö jutteli kapinasta ja kapina päätettiinkin alkaa Ladeinopolissa. Junan miehistön ja päällystön välinen uhkaus saatiin kumminkin ratkaistuksi rauhallisesti, joten juna voi jatkaa matkaansa pohjoiseen.Yhä laajempien piirien huomio kiintyi Suomen asiaan, kun tuli tietoja porvariston verisestä terrorista vierailla aseilla saadun voiton jälkeen. Sveitsin työväenpuolueen kokous heinäk. 1918 lausui jyrkän vastalauseensa Suomen työväen veristä kuristamista vastaan. Sveitsin työväki kohottaa äänensä, sanotaan päätöslauselmassa, vieraiden sotilasvoimien sekaantumista vastaan riippumattoman maan yhteiskunnalliseen taisteluun, joukkomurhia ja vangitsemisia vastaan, jotka tuhoavat Suomen työväenluokkaa.Mutta vanhan sosialidemokratian paljastuminen kelvottomaksi sen silloisen aseman asettamaan historialliseen tehtävään oli vasta toinen puoli voittoa. Se oli kyllä välttämätön edellytys askeleelle eteenpäin, nim. todella proletaarisen vallankumouksellisen puolueen perustamiselle.

Luomalla sellaisen oikeuden, mikä vallankumousoikeutemme itse asiassa oli, täyden vastakohdan porvarilliselle oikeudelle, osoitti Suomen proletariaatti tähdänneensä syvään yhteiskunnalliseen kumoukseen, vaikkakaan sillä ei ollut vielä silloin vallankumouksellisen marxilaisuuden ja leninismin kirkkaita majakoita tietä näyttämässä.Esikunnan antama määräys oli lyhyt ja selvä:. »Lahtarien panssarijuna on aallopilla ja hyökkää pian asemalle. On mentävä junaa vastaan ja rata on hajotettava sen edestä. Aallopilla on tarvittavat työkalut.»Lahtarit jättivät hevoset kallioiden suojaan ja itse lähtivät lumipaitoihin verhottuina hiipimään Makeloa kohti. Edellään lähettivät he kaksi huimapäisempää joukostaan, työmiehiksi puettuna ja kelkkaa vetäen, venäläisten luokse muka jauhoja ostamaan. Kun venäläiset sotilaat olivat ennenkin myyneet lähisaarien asukkaille elintarpeita, niin arvelivat he tämän jauhonostomatkan tuntuvan aivan jokapäiväiseltä. Jos lahtarien valtausretki olisi onnistunut, niin olisivat he saaneet haltuunsa sellaisen linnoituksen, jota me emme olisi kyenneet takasin vallottamaan muuten, kuin suurten panssarilaivojen avulla.Huhtikuun 1 p:nä lähti hiljattain järjestetty saksalainen Itämeren divisioona Danzigin satamasta Suomea kohti. Suunnaton laivasto, joka käsitti 10 suurta saksalaista valtamerilaivaa, linjalaivoja, risteilijän, lukuisia torpedoveneitä ja pienempiä laivoja, kaikkiaan 30 laivaa, lähti kuljettamaan ensiluokkaista ja mitä moninaisimmilla aseilla varustettua armeijaa Suomen työväenluokkaa murhaamaan. Tämä armeijaosasto käsitti seuraavat joukot: 3 tarkka-ampujarykmenttiä, 3 jääkäripataljoonaa, 5 polkupyöräkomppaniaa, 2 vuoristokonekivääriosastoa, 1 baijerilainen vuoristokenttätykistöosasto, 2 raskasta patteria, 1 eskadroona, 1 pioneerikomppania, puhelinmiehistö, kipinälennätinmiehistö, saniteetti- ja voimavaunuryhmät — kaikkiaan noin 15,000 miestä. Myöhemmin saivat joukot avukseen n. s. Brandensteinin maihinnousujoukon, joka saapui Tallinasta käsin Loviisaan. Näitä joukkoja oli 3 jalkaväkipataljoonaa, 1 polkupyöräpataljoona, 1 eskadroona ja 2 patteria.

Ohjelma - Savon Sanoma

tv-ohjelma - Ilta-Sanoma

Vaikka Suomi vielä maailmansodan aikana olikin yhdistettynä taantumukselliseen Venäjään, niin oli Suomen asema monessa suhteessa samanlainen kuin puolueettomien maiden, esim. Skandinavian. Suomalaiset eivät ottaneet osaa sotaan välittömästi, fyysillisesti, eikä Suomi myöskään joutunut varsinaisten maailmansodan sotatoimien jalkoihin. Eräissä suhteissa oli Suomi maailman demokraattisimpia maita. Kun sen lisäksi ottaa huomioon, että tilanteen kärjistyminen Suomessa aseelliseen luokkasotaan saakka ei ollut yksinomaan oman maan luokkavastakohtien kehittymisen tulos, vaan että siinä huomattavaa osaa näyttelivät ulkoapäin tulleet tekijät, ennenkaikkea Venäjän vallankumous ja sen seurauksena vallankumouksellinen kuohunta Suomessa majailleen monikymmentuhantisen venäläisen sotaväen keskuudessa, niin käsittää helposti, miksi Suomessa ei ennen vuotta 1917 syntynyt sellaista vallankumouksellista työväenliikettä, joka olisi käytännölliseksi päämääräkseen asettanut vallan valtaamisen työväen käsiin ja olisi siihen johdonmukaisesti valmistunut.Viaporin kapina päättyi tappiolla. Ensikerran kuitenkin oli vuotanut Suomen työläisten veri Venäjän vallankumouksen hyväksi ja Suomen proletariaatin vapautuksen puolesta. — Suomen porvaristo taas uudelleen osoitti, miten se petti »vapaustaistelunsa» tsarismia vastaan. »Voimaliittoon» porvaristo kyllä koetti värvätä työläisiäkin, mutta ei antanut aseita työläisille, jolloin Venäjän vallankumoukselliset olivat taistelussa. Porvaristo odotti hetkeä, että jos Venäjän vallankumoukselliset kukistavat tsarismin, ovat he heti valmiina asevoimin kaappaamaan vallan käsiinsä. Sitävarten ne seisoivat jo työväestöäkin vastassa aseet käsissään. Kaiken tämän lisäksi rankaisivat Suomen porvarit kapinassa mukana olleita työläisiä ankarasti, tuomiten luokkaoikeuksissaan 80 työläistä 3 ja 5 vuoden, jopa muutamia pitempiaikaisiinkin kuritushuonerangaistuksiin.John Websterin Silmästä silmään -dokumentissa henkirikoksen uhrin omainen tapaa katuvan tekijän.

Knäsössä piti Wesley kaikille legioonan joukoille puheen englantilaisten suostumuksella. Suomen kohtalosta ei hän paljoakaan maininnut, mutta sensijaan arvosteli ankarasti Venäjän silloisia oloja, hajanaisuutta ja järjestyksen puutetta, jota hän oli joutunut kokemaan. Kertomansa mukaan hän oli tullut laivoilla Venäjän jokia myöten niin pitkälle, kuin oli päässyt. Piti erittäin pahana sitä, kun Venäjän punasotilaat olivat muutamilla paikkakunnilla pidättäneet hänet ja herroilta näyttävän seurueensa. Ei löytänyt hyvää missään neuvostovallan alueella. Miehestä mieheen kävi sentähden kuiske: mikset jäänyt asioita korjaamaan, koska sinulla kerran on niin tarkka silmä vikoja huomaamaan! Selvästi saattoi huomata, että häntä kannusti kunnianhimo. Legioonan miehistö kyllä salli tosiperäisen arvostelun, mutta hyvää tarkottavan ja kaikkensa uhranneen työväestön ja sen kumouksellisten johtajien solvaus oli jo liikaa. Siksi me jurot pohjolan miehet katselimmekin toisiamme ja epäilys Wesleytä kohtaan kasvoi.Aamuyöstä lähetettiin viestinviejiä lähiseudun työmaille tarkotuksella koota niillä olevia punakaartilaisia. Ne saapuivat kuitenkin 5 tuntia liian myöhään. Lahtarit olivat Kemissä saaneet muodostettua joukkonsa ja lähteneet koko voimalla tuomaan aseita ja käsikranaatteja Rovaniemelle. Kun puhelinlaitos ja rautatieasema Kemissä oli valkoisten hallussa, eivät kemiläiset punaiset voineet ilmoittaa Rovaniemelle lahtarien tulosta. Ase- ja miesjunan saapuminen Rovaniemelle puolenpäivän aikaan, taisteluyön jälkeen, oli yllätys punaisille. Junan valtaus näytti mahdottomalta. Lyhyessä neuvottelussa hyväksyttiin laajempi suunnitelma. Päätettiin katkaista Rovaniemelle saapuneilta valkoisilta yhteys Kemin, Tornion ja eteläisempien seutujen kanssa ja saartaa ne rautatien päätepisteeseen. Tietämättä kenen hallussa Kemi oli, päätimme rohkeasti pyrkiä sinne. Rovaniemeltä poistuminen tapahtui huomaamatta, Kemiin johtavaa maantietä marssimme ensimäiselle pysäkille 28 km. päähän. Siinä kohtasimme etelästäpäin tulleen postijunan, jonka helposti valtasimme. Matkustajat poistuivat vapaaehtoisesti Hirvaan pysäkillä. Kuljettaja ja lämmittäjä suostuivat kääntämään junan Kemiin, konduktööri sensijaan kieltääntyi.

Meripäivien ohjelma on valmis - Kymen Sanoma

  1. Sota-asiain osastolle: sodankäynti ja sotilashallinto sekä niiden välittömässä yhteydessä olevat asiat.
  2. d) Ilmailuvoimat. Ruotsin porvaristo lahjoitti 8 lentokonetta Saksasta lahtarit saivat 3   Venäläiset lahtarit möivät 4   Yhteensä 15 lentokonetta  
  3. en Orivettä kohti, samalla kuin eversti Wetzerin johtama Hämeen ryhmä ahdisti vihollista Vilppulan rintamalla eteläänpäin ja Hjalmarsonin joukot asettuivat Murolessa olevia lujia vihollisasemia vastaan.
  4. Kanslia, jonka esimiehenä oli Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja, ulkoasiain osasto, sisäasiain osasto, oikeusasiain osasto, valistusasiani osasto, raha-asiain osasto, työasiain osasto, posti- ja tiedotusasiain osasto, sekä prokuraattorin osasto, joiden kunkin esimiehenä oli kansanvaltuutettu, lukuunottamatta sisäasiain ja oikeusasiain osastoja, joissa kumassakin toimi kaksi kansanvaltuutettua.

Venäjän ja Suomen asiain selvittelykomitean asettamisesta on uutinen helmik. 16 p. ja nimitettiin siihen Suomen puolesta Gylling, Valpas (joka kävi kai kerran kokouksessa, mutta ei ottanut sitten osaa), Arjanne, Tokoi ja Kirves. Esityksessä, jonka perusteella se asetettiin, sanotaan sen tehtäväksi käsitellä seuraavat kysymykset:Torppariväestö seurasi siihen aikaan valppaasti asioiden kulkua. Pian heistä alkoi näyttää, ettei eduskunnasta apua tule. Torpparivapautusta ei sieltä kautta ilman pakkoa saada.

Tämän yhteydessä herää ehdottomasti kysymys: miksi emme toimineet siten, että olisimme saaneet heitä esikuntiin johtamaan punakaartimme taistelua, kun meillä ei kerran itsellämme ollut siihen kykeneviä sotilaskasvatusta saaneita henkilöitä? Kyllä siihen suuntaan toimittiin ja muutamia yksilöitä meillä sillä linjalla olikin. Asiassa oli kuitenkin vaikeasti voitettavia vastuksia. Yksi ja tärkein niistä oli se, että meillä ei ollut mitään takeita entisten venäläisten upseereiden luotettavaisuudesta, ja heidän kontrolloimisensa tuotti suuria vaikeuksia ensinnäkin kielivaikeuksien vuoksi ja sen vuoksi, että emme olleet sota-asiasta perillä. Toinen vastuksia synnyttävä seikka oli se, että emme olleet täysin vapautuneet kansallisista ennakkoluuloista venäläisiä kohtaan yleensä. Tätä seikkaa hyvin selvästi kuvaa seuraava raportti:[14*]Yleisvaltiollisiin toimenpiteisiin kuului Kansanvaltuuskunnan lähettämät neuvottelijat Ahvenanmaalle. He saapuivat sinne 15 p. maaliskuuta. Vaativat selitystä siitä minkä vuoksi saksalaiset joukot olivat saapuneet Ahvenanmaalle ja tiedustelivat ottaisiko Saksan hallitus vastaan valtuuskunnan neuvottelijoita. Heille annettuun vastaukseen sisältyi m. m. huomautus siitä, että »Saksan hallituksen tunnustama Suomen hallitus oli pyytänyt apua» ja sen vuoksi saksalaiset joukot olivat tulleet »turvaamaan levollisuutta ja järjestystä.»Mutta vallankumous ja sen tappio teki tehtävänsä perinpohjaisesti ja synnytti sen puolueen, Suomen kommunistisen puolueen.

Torniossa oleva punakaarti oli tällävälin mennyt Ouluun, yhdistyen sen puolustukseen, mutta silloin alkoivat valkoiset lähennellä suojatonta Torniota. Kemissä olevat joukot Tervolasta palattuaan tekivät yrityksen ehtiä Ouluun, mutta ennättivät vain Tuiraan, Oulun pohjoispuolelle, sillä Oulu oli silloin jo täydellisesti antaantunut. Oulua hätyyttäville valkoisille oli Etelä-Pohjanmaalta saapunut rajattomasti lisäjoukkoja.Se oli kohtalokas seurauksiltaan. Valkoinen porvaristo sai talonpoikain suuresta osasta itselleen valkoisen komentonsa tukijoita, sekä v. 1918 kansalaissodassa että sen jälkeen.Helmik. 28 p. on lehdessä tieto Ruotsin ulkoministerin vastauksesta välikysymykseen toisessa kamarissa. Sen mukaan »ei ole tarkotuksena ryhtyä aseelliseen esiintymiseen Suomessa niin kauan kuin Ruotsin oikeudet ja edut eivät joudu alttiiksi loukkauksille.» Hallitus ei anna lupaa aseellisten joukkojen muodostamiseen Suomeen lähetettäviksi, mutta yksityiset saavat luvan matkustaa. Myös on Ruotsin hallitus taipuvainen tekemään alotteen »rauhallisen sopimuksen aikaansaamisesta Suomen sisäisessä taistelussa», mutta on Vaasan hallitus siitä kieltäytynyt. Edellä on selostettu, mitä Kansanvaltuuskunta asiassa vastasi. — Ruotsista tuli valkoisia auttamaan »musta brigaadi», joksi sen ruotsalaiset toverit nimittävät.Kolme kuukautta kesti olo Mjölön saarella. Siellä saimme taistella nälän kanssa enemmän kuin koskaan ennen. Tuhannet taisteluun sortuivat. Monasti itsekin viruin tunnottomana kuumeessa ja nälässä. Monen monta järkyttävää muistoa mielessäni ikäni säilyvät.Tappion oli osalta aiheuttanut omien joukkojen poistuminen taistelusta, kun tositaistelu oli kysymyksessä. Kansanvaltaisilla perusteilla varustetut päälliköt osottautuivat heikoiksi.

Hallinnan ja lainkäytön järjestely

Suomen työväen luokkataistelun lopullisen kohtalon ratkaisi porvariston luokkavallan kansainvälisyys. Suomen lahtarien luokkavalta oli v. 1918 vaarassa. Eri maiden porvaristo riensi heidän avunhuutojensa herättämänä auttamaan. Huomatuin niistä oli Saksan imperialismin rautakorko. Se oli liian raskas ja sen piikit liian terävät. Niiden alla täytyi elämänehtojensa puolesta taistelevan suomalaisen työmiehen, talonpojan, työläis- ja talonpoikaisnaisen sortua. Vasta sen jälkeen pääsi suomalainen lahtari nauttimaan toisilta ostamansa voiton tuloksia.Tämä sirpaleiksi särkymisprosessi oli konkreettisesti alkanut jo marraskuun puoluekokouksessa, jolloin oikeistososialidemokraatit Eetu Salinin suun kautta vaativat itselleen oikeutta »vapaasti toimia omien periaatteittensa mukaan.» Silloiset oikeistolaiset sosialidemokraatit tekivätkin sen mitä uhkasivat ja heidän tiensä on vienyt nykyiseen noskelaisuuteen, joka on porvariston »vasen» siipi.Työväestö lehtensä avulla puhuu ja keskustelee. Näkee selvästi sen ajan kirjoituksista, että etsitään väylää väljemmille vesille. Sosialidemokraattinen aatevirtaus sellaisena kuin se jo naapurimaissa ilmenee — ei vielä selvästi kuvastu.

Tarkoitus & määritelmä sähkösanoma

  1. ki vallalla. Meidän tulomme rohkaisi miehiä ja saatiin muodostetuksi ketju. Ky
  2. poliittisena edustajana toveri Smilga.
  3. isterit, nykyisen taantumuksen edustajina, vuonna 1927 kutsuvat vapautensa puolesta taistelevan Kiinan kansan teurastajat, Englannin imperialistiset suurrosvot, kansainvälisen taantumuksen etuvartion, sotalaivoineen vieraakseen; ehkä siitäkin, kun nämä sosialidemokraattiset
  4. »Kolme meistä korpivaeltajista on joutunut kiinni toissa yönä. Nyt tätä meidän sakkiamme on vielä kolme ja uskomme, että meitä eivät lahtarit löydä. Pidä sinä — kulta visusti huoli suksien laduista korvessa, etteivät pääse jäljille. Ahkera sinä olet ollut latuja sekottamaan, kyllä ovat saaneet sadat kilometrit turhia hiihdellä.
  5. [69*] Suomalaisen Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean julistuksessa, jonka ovat allekirjoittaneet Yrjö Sirola, Jukka Rahja, O. V. Kuusinen, K. M. Evä, ja Lauri letonmäki, julistetaan O. Tokoi, Emil Elo, Aug. Wesley ja K. Hämäläinen ankarin sanoin vallankumouksen pettureiksi.

Mikä rimmaa çatallanma sanan kanssa? - Riimisanakirj

Selaa sanakirjaa kirjoittajien mukaan - Sana

  1. [4*] Viik on muuten tyypilinen esimerkki siitä, kuinka entsisestä radikaalista voi tulla vallankumouksellisen liikkeen luopio. Hän oli tehnyt huomattavia palveluksia venäläisille vallankumouksellisille sekä edustanut Suomessa ja Ruotsissa zimmervaldilaista kantaa. Nyt on hän noskepuolueen sihteeri ja vastaa sen ruokottomuuksista, vaikkakin vähin.
  2. takeiseen asentoonsa, kädet housuntaskussa suulleen, pylly pystyssä. Me toisetkin otimme tilamme ja koetimme tehdä asentomme oman makumme mukaan niin viihtyisäksi, kuin tila ja olosuhteet suinkin sallivat. Monta hetkeä ei viipynyt, kun koko komppania eli unten mailla ja tietysti näki kauniita unia tulevasta Suomen työväenluokan tasavallasta.
  3. en. Siinä seisoessamme marssii meitä kohden komearyhtinen, venäläisen kenraalin sinelliin puettu mies. Pysähtyy kohdallemme ja sanoo mahtavalla äänellä: »Terve pojat, terveisiä Karjalan rintamalta!» Yhteen ääneen kajahduttaa komppaniamme: »Samoin!» Syntyy miehen ja päällikkömme kanssa keskustelu, missä esittää itsensä kuuluisaksi Kaljuseksi. Lausuu toivomuksen, että komppaniamme lähtisi hänen kanssaan Raudun rintamalle, mihin päällikkömme vastaa: »Joka mies!»
  4. Mutta vallankumouksen myyrä kaivoi väsymättä. Joulukuussa keskustalaisainekset, jotka eivät tahtoneet asettua vallankumouksellista työväkeä vastaan, vaikkei niillä ollut kykyä kulkea edelläkään, siirtyivät askeleen vasemmalle, tekivät pesäeron oikeistososialidemokraateista ja liiton vallankumouksellisten ainesten kanssa, mikä tammik. lopussa johti — vallan valtaamiseen työväen käsiin.
  5. Muodollisten todistusten sitomatta on se oikeutettu itse määrittelemään todistukseksi riittävät asiat. Valaa ei käytetä. Koko oikeuslaitos tähtää rikollisten kasvattamiseen yhteiskunnalle hyödyllisiksi kansalaisiksi, ja käyttää se myös ehdonalaisia tuomioita.
  6. en ilmeisesti olisi kärjistänyt huutavaa elintarvehätää, päätettiin se 4 päivän jälkeen lopettaa. Vallankumouksellisen taistelun tieltä peräännyttiin ja työväen arveltiin rauhallisin keinoin pääsevän vaatimustensa perille. Päätös on jälkeenpäin selitetty historialliseksi virheeksi. Ratkaiseva askel olisi ollut otettava silloin, kun porvaristo oli vielä heikko. Porvaristo käytti hyväkseen työväen epäröintiä. Se nosti nyt iskulauseen »Luja järestvsvalta!» Se oli haaste työväenluokalle. »Luja järiestysvalta» merkitsi lujempaa kapitalistista diktatuuria.
  7. nan ensipäivillä on vallankumouksessa, siinä ei korosteta alotekykyä, joka alistaa vihollisen meidän tahtomme alle ja siinä ei käsketä nopeaan, ratkaisevaan ja säälimättömään vihollisen tuhoamiseen. On luonnollista, että nämä puutteet, tämän päiväkäskyn antama henki vaikuttivat punakaartiin pidättävästi, enemmän tai vähemmän ne hämärryttivät käsitystä siitä, mitä aseelliseen luokkataisteluun sen tärkeimmällä hetkellä sisältyy.

sähkösanoma - Suomi-Ruotsi Sanakirja - Glosb

Työväenluokka oli siis lähtenyt proletaarisen vallankumouksen tielle ja luonut työväenluokan hallintoelimet. Päämäärästä ei oltu varsin tietoisia. Käytettiin pikkuporvarillisia tunnussanoja. Selitettiin pyrittävän kansanvaltaan, laadittiin kansanvaltaisia ohjelmia, jotka luvattiin toteuttaa, kunhan porvariston hyökkäys sadaan torjuttua.Kahdeksan päivää oli ehdotus pohdittavanamme joukoissamme. Niin päällystön kuin miehistönkin keskuudessa oli luottamus englantilaisiin nollan arvoinen. Sotilasharjoituksia pidettiin. Kaikki vihollistoimet näytti kohdistuvan Suomen valkoisiin ja saksalaisiin. Kaiken mahdollisen teimme yllätyksien varalta. Sopimusluonnos kypsyi vähitellen yksityiskohtia myöten ja tarkasti halusimme määritellä kantamme, että emme missään tapauksessa joudu taistelemaan vallankumouksellisia voimia vastaan.Tämä opetus on jo niin vaikuttanut, että paras, tietoisin ja taistelukuntoisin osa talonpoikaistoa jo taistelee liitossa vallankumouksellisen työväen kanssa. Eräät osat työtätekevää talonpoikaistoa tempovat itseään irti porvariston ja sen suurtalonpaikaisten apurien talutusnuorasta.Helmikuun alussa lähetettiin suomalainen jääkäripataljoona Suomeen kapteeni Ausfeldin johdolla. Jääkärit saapuivat Vaasaan, valkoisen Suomen »pääkaupunkiin», josta he nopeasti hajaantuivat järjestämään ja johtamaan Mannerheimin kokoamia talonpoikaisjoukkoja. Lahtarien jälkeenpäin kirjoittamissa sotakirjoissa tunnustetaan, että vain tämä suomenkielinen alipäällystö kykeni nostamaan ja kouluuttamaan punaisille vertoja vetävän sotajoukon.[53*]Rautatieverkon asioita hoidettiin sitten jonkun verran vielä Viipuristakin käsin, vaikka kaikki näyttikin olevan lopun alkua. Suurin osa Kansanvaltuuskunnan jäseniä y. m. siviilitoimitsijoita kävikin silloin aseisiin tavallisina rivimiehinä ja nämä tilapäisesti kokoonpannut osastot torjuivatkin vihollisen ensimäiset hyökkäykset Viipuria vastaan.

Mutta Saksan apu ei rajoittunut tähän. Punaiset joukot kykenivät lyömään jääkärienkin johtamat armeijat verissä päin takasin. Tuntuvampaa apua pyysi Suomen porvaristo Saksalta ja sitä myös sai. Paitsi aseita, joita oli lähetetty osin jo pitkin syksyä ja varsinkin talvella, suostui Saksan ylin armeijajohto lähettämään kokonaisen armeijaosaston ja laivaston Suomeen. Jos et ymmärrä, mitä ohjelma kysyy, kannattaa yleensä vastata kielteisesti. Säilytä verkkopankin tunnuksesi ja avainlukukorttisi huolellisesti ja erillään toisistaan. Älä luovuta niitä koskaan toiselle.. — — — »Kolmessa päivässä oli Kiepin silta korjattu ja odotimme eteenpäinmenoa, mutta johdossa oli käänne. Lahtelaiset tahtoivat johtaa ja punakaartin päällystö ei antanut ja siinä sitä kinattiin.Tällä tavalla työväen järjestettyyn hallintaan ja hoitoon otettuja tiloja hoidettiin sodan kestäessäkin huolella ja tarkkuudella. Maan suurimmat kartanot Jokioinen, Harviala, kamariherra Linderin tilat useissa pitäjissä y. m. suurkartanot joutuivat työväen hallintaan. Useitten näitten tilojen omistajat lahtarien voiton jälkeen palauduttuaan myönsivät tilansa hoidetuksi niin hyvin, että heillä ei ollut mitään syytevaatimuksia tilojen hoitokuntia vastaan, niin lahtareita kuin olivatkin. Herra Linder esim. julkisesti asettui vastustamaan valkoista terroria ja sen kohdistamista niihin, jotka olivat oikeastaan tehneet hyvän työn. Linderin tapaiset harvat pääskyset pakotettiin valkoisen terrorin otteilla vaikenemaan. Niinpä Linderinkin oli myytävä omaisuutensa ja paettava ulkomaille. Lahtarivoimat silloin lakia lukivat. Lukevat yhä — valkoisessa Suomessa. Työväen toimesta hoidettujen tilojen hoitajat ja hoitokunnat tuhottiin, mikäli ne lahtarien käsiin jäivät.Punaiset päättivät hylätä antaantumisen ja ottaa kaupungista niin korkean hinnan kuin suinkin. Ankara taistelu alkoi. Veristen ja vaivaloisten ottelujen jälkeen saksalaiset joukot hyvin hitaasti etenivät.[56*] Askel askeleelta oli punaisten joukkojen peräännyttävä ja huhtikuun 12 p:nä iltapäivällä olivat saksalaiset joukot jo Töölön sokeritehtaalla. Mutta vielä ei ollut kaupunki saksalaisten hallussa. Punaiset taistelivat Suomen lahtarien ulkomaisia liittolaisia vastaan vielä kaduillakin. Sopimuksen mukaisesti pommitti saksalainen laivasto satamaa ja laski joukkoja maihin. Huhtikuun 13 p:nä vielä taisteltiin, mutta huhtikuun 14 p:nä oli kaupunki jo täydellisesti saksalaisilla. Pääkaupungin porvaristo, joka oli ollut työväenluokan rautaisen kurin alla loukoissaan tammikuun 27 päivästä saakka, uskalsi nyt astua esiin kukittaakseen saksalaisvoittajat ja järjestääkseen heille mässäykset, mutta ennenkaikkea ryhtyäkseen tyydyttämään varsinkin viimeisten kahden kuukauden aikana kasvanutta kostonhimoaan.

ohjelma englanniksi - Sanakirja

Saksalaiset ottavat vallan käsiinsä, riisuvat aseista punaiset ja valkoiset. Ketään ei rangaista, mutta uusiin levottomuuksiin osalliset joutuvat saksalaisen sotaoikeuden tuomittaviksi. Jokaisen on vietävä aseensa Pitkällesillalle ja sieltä pääsee vapaaksi. Tunnin kuluttua on antaannuttava tai saksalainen laivasto alottaa pommituksen.Mutta valtiolliset tapaukset Venäjällä kehittyivät nopeasti edelläviitattujen syiden vaikutuksesta. Vallankumouksen aallot pärskyivät jo Suomeenkin. Syntyi marraskuun suurlakko v. 1905. Työväki otti aloitteen tehtailla ja työmailla lähtiessään mukaan Venäjän köyhälistön suureen vapaustaisteluun, julistaen suurlakon 30 p:nä lokakuuta. Suurlakko muodostui täydelliseksi koko maata käsittäväksi lakoksi, kestäen marraskuun 6 p:ään saakka. Silloisen puoluejohdon yllätti suurlakko. Se joutui eristetyksi toiminnan johdosta. Helsingin työväestö valitsi toimeenpanevan komitean, n. s. Kansalliskomitean, jota asiain ja tarpeiden vaatimusten mukaan täydennettiin. Miksikään neuvostoksi, sellaiseksi kuin Pietarissa ei tämä muodostunut, eikä sen merkitystä tajuttukaan. Kaikessa tapauksessa ei se jäänyt ainoastaan pääkaupunkia hallitsevaksi, vaan tuli siitä koko maan tärkeimpiä hetken kysymyksiä johtava elin. Ylioppilasten, porvarillisten opettajain y. m. järjestöt ilmoittivat lähetystöjensä kautta tälle työväen elimelle ryhtyvänsä lakkoon. Tällä tavalla ja tarmokkailla toimenpiteillä kaappasi proletariaatti häilyvän pikkuporvariston ja osan porvarillista sivistyneistöäkin mukaansa. Toisaalta oli porvarillisilla aineksilla tarkoituksena, ilmoittaessaan ryhtyvänsä kannattamaan työväestön julistamaa lakkoa, päästä suurlakon johtoon. Siinä porvaristo ei kuitenkaan onnistunut.Silloinen elintarvepula maailmansodan ajoilta saakka jatkuneena oli aiheuttanut viljan takavarikoimisia ja yleensä kireän kärjistyneen tilanteen maaseudullakin. Talonpojille selitettiin tämän kaiken johtuvan työväen suurista vaatimuksista, työväen liikehtimisestä, lakkoiluista j. n. e. Täten saatiin talonpoikain huomio kiinnitettyä lahtarien puuhiin. Lahtarit laskivat, että kunhan he saavat talonpojat riveihinsä vaikkapa minkä nojalla tahansa, niin kyllä he sitten Mannerheimeinensa ja jääkäreinensä tulevat niitä komentamaan mille retkelle ja mihin tekoihin tahansa. Moni talonpoika otti suojeluskuntakiväärin vastaan kodin suojelemisen kauniissa nimessä, mutta myöhemmin huomasikin joutuneensa suurriistäjien puolesta taistelemaan työläisveljiänsä vastaan.»Etenkin innokkaasti valkokaarti toimii Heinola–Mäntyharjun alueella ja Antreassa. Tästä voi päättää, että heidän tarkoituksenaan on vallata rautatielinja, joka yhdistää Suomen Pietariin ja eroittaa toisistaan länsi- ja itä-Suomen sotavoimat.

SÄHKÖSANOMA. 1883. Canth kirje. Kallavesi. julistuskirja. OHJELMA Suomen työväen ja sen silloisen puolueen osaksi ei vielä ollut tullut käydä sellaisia ankaria taisteluita, mitkä tosiasiain pakolla olisivat paljastaneet porvariston täydellisesti. Ei ollut esim. v. 1905:kään sitä ja sellaista kokemusta kuin Venäjän työväellä. Olihan kyllä ollut taisteluita (esim. Laukon torpparilakko ja v. 1905 suurlakon loppunäytökset, Viaporin kapina), joissa porvariston luonne oli näkynyt, mutta vain osittain ja määrättyjen porvariryhmäin todellinen luonne. Samaan aikaan kun osa porvaristoa oli ollut tsaarivallan puolella etujensa vuoksi, porvariston eräät osat olivat taistelleet tsaarivaltaa vastaan, määrätyissä tapauksissa ja määrätyssä määrässä myös yhdessä työväen kanssa, kansalliselta pohjalta lähtien. Tietysti tämä osa porvaristoa teki sen omain etujensa ajamana. Mutta sen esiintyminen hämäsi työväkeä. Koko porvariston todellinen luonne tässä asiassa paljastui kyllä sitten kesällä 1917, kun osa porvaristoa suorastaan teki liiton Venäjän porvariston kanssa Suomen työkansaa vastaan, osa hyväksyi tuon kavalluksen. (Petturi Oskari Tokoi vaikenee »Kansan-lehdessä», kesäk. 17 p. 1927 julkaisemassaan kirjoituksessa tästä porvariston kavalluksesta kokonaan ja yrittää pestä lahtareita »puhtaiksi.»)Tammikuun lopulla katsoi kenraali Mannerheim, joka sitä ennen oli nimitetty Suomen valkoisen armeijan ylipäälliköksi, armeijansa kyllin voimakkaaksi alkamaan pyövelin tehtävänsä, karkaamaan Suomen työväen kimppuun.Joukottain seisoi ryysyisiä, väsynein ilmein, rintamalta palanneita tovereita. Kaikki olivat vaiti. Muutama asiaan kuulumaton sana ja taas hiljaisuus. Haeskelin tuttuja kasvoja. Pian tapasinkin tutun toverin, vaan niin toisen näköinen oli hän, että luulin melkein erehtyneeni. Aioin kysyä häneltä jotakin tapahtumista, vaan hänen menehtynyt, tuijottava katseensa kielsi minua koskemasta asiaan. Kävelin eteenpäin, kaikkialla samanlaisia ilmeitä, kasvoilla synkkyyden ja pohjattoman surun leima. Kaikki olivat raskaisiin ajatuksiin vaipuneina. Ei kukaan halua puhua — ei kaivannut toisen sanoja. Tuntui siltä, kun joku sivullinen kysäsi jotakin, että hän rikkoi, pyhän hiljaisuuden sopimattomasti. Katseet kohtasivat kysyjää moittivasti, ikäänkuin sanoen, »miksi häiritset, ajattelematon?»2) Porvaristo valtakomentoineen on tullut riisutuksi alastomaksi ja sen todellinen lahtariluonne on tullut paljastetuksi.

Mies mieheltä äänimyhkyä yritykseen yhdyttiin. Punakaartista puhelivat pojatkin kesken kisailujen. Muut riennot kaikki sivuun saivat. Olihan historian hetki lyönyt mahtavan iskunsa. Kumeasti se kutsui kaikkia mukaan ottamaan asemia haltuunsa, venäläinen valkoryssän valtikka oli kukistunut ja kansa oli yhteiskuntalaivassa.1) Joukkojen keräyksen ylläpitäminen ja tiedonantojen valmistus, jotka ovat välttämättömiä ylikomentajalle sotaliikkeiden johtamisessa. Wilma-ohjelma

Kuudennesta väitteestä. Tässä on kysymys työväen ja talonpoikain suhteista, erikoisesti vallankumouksessa.»Esikunnallekin» löytyi huoneusto ja majoittui sinne viisi miestä. Ladeinopolissa olleita suomalaisia pakolaisia tuli seuraavana päivänä juttusille ja kertoilivat, että joitakin valkoisia liikuskelee paikkakunnalla, tehden ostoksia ja kuljettaen tavaroita ja aseita Suomen puolelle. Tämä vaati tietysti toimenpiteitä, mutta eihän sitä paljain käsin mihinkään voi lähteä. Aseistuksena meillä oli ainoastaan kolme kivääriä ja pari käsipyssyä.»Näiden sotaliikkeiden kautta viholliselle koitunut tappio on huomattava, jollei otetakaan huomioon Tampereen kukistumisen strateegista merkitystä. Paitsi hyvin suurta kaatuneiden määrää, mikä on monin verroin suurempi kuin meikäläisten kaatuneiden, on vihollinen menettänyt 8,000–10,000 miestä vankeina. Olemme vallanneet 30 tykkiä, 70–80 konekivääriä ja suuren joukon kiväärejä. Paljon ammuksia, ammusvaunuja ja muita sotatarpeita sekä 22 veturia ja suurehko määrä vaunuja joutui Tampereella meidän käsiimme.»

SÄHKÖSANOMA suomesta englanniksi - Ilmainen Sanakirj

  1. Näiden tapausten aikana 28–30/IV2/V keskisen rintaman vasemmalla siivellä (lännessä) olleet joukot, suoraan pohjoisessa ja oikealla siivellä olleet joukot virtasivat alueille Kausala–Harju–Taavetti (n. 30 km. säteellä Kouvolasta.)
  2. Itsestään on selvää, että virkakoneistoa täytyi saada kokoon. Senvuoksi pantiin sanomalehtiin sitä tarkoittava ilmoitus. Hakemuspapereita tulikin runsaasti, mutta hakijat olivat yleensä nuoria, kokemattomia ja niukoilla koulutiedoilla varustettuja. Herrat virkamiehet, jotka tietenkin lukivat ilmoitukset myöskin, lähettivät paikanhakuun muutamia vähäjärkisiä, narrattavia, vanhoja palvelijoitaan, jotka tällaisen ajan hengessä lienevät menettäneet lopunkin tolkkunsa. Samalla kun tällainen menettely todisti sivistyneen luokan moraalittomuutta, oli se törkeää pilaa noita onnettomia kohtaan, jotka kuitenkin olivat herroille välttämättömiä orjia, sillä kukapa heitä olisi ruokkinut, siivonnut ja vaatettanut, jolleivät nämä olisi sitä tehneet.
  3. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vain perinpohjin koetellut joukot saattavat selviytyä vaikeuksista ja kiusauksista ja pysyä uskollisina aatteelleen. Sellaista tapausta, kuin liittymistä englantilaisiin joukkoihin, en suosittele uusittavaksi, mutta tapahtumain kulku on niin monivaiheinen, että edeltäpäin ei voi yksityiskohtia suunnitella, mutta päämäärän voimme pitää ja siihen pyrkiessämme olemme pakoitetut ottamaan huomioon kaikki käytännölliset seikat. —
  4. [68*] Miksi Kauhavalle? Miksi ei itärajalle, siellähän vihollinen oli? Työläisillä taisi olla heikompi kohta pohjoisessa. — Kirj. huom.

insert_chartTaloustiedot. Virallinen toiminimi. Ohjelma- ja mainosmyynti Suvi Kantonen. Yhtiömuoto. Yksityinen elinkeinonharjoittaja Elonmerkkinä Amerikasta on »Tiedonantajassa» maalisk. 21 p. oleva tov. J. W. Ahlquistin, Canadan Suomalaisen Järjestön puolesta allekirjoittama, sähkösanoma: »Syvällä myötätunnolla olemme seuranneet teidän urhoollista taisteluanne. Toivoen teille lopullista voittoa, tahdomme auttaa teitä.» Browsers designed for speed, efficiency and protection. See why people are using Opera. Download Opera for Windows PC, Mac and Linux No longer require platformization to control launchd (requires tweaks switch enabled). Replace jailbreakd with jailbreakd2 (Next-gen fully-async jailbreakd with prioritization and a faster queuing.. Soitan Kirkkonummelle, Sigurdsin kartanoon, ja tiedustan tapahtumista. Ilmoittavat asemaseudulla jo tapeltavan ja kartanossa olevien punaisten joukkojen olevan lähdössä juuri taisteluuun. Sohlbergin ilmoitetaan olevan jo lahtarien hallussa. Ilman tappelua ei Kirkkonummelta lähdetä. Komisari ilmoittaa lujasti otettavan vastaan. »Tämä on ehkä viimeinen kerta, kun voimme täältä soittaa. Joukot käyvät rohkeasti saksalaisia vastaan. Emme unhoita teitä sinne linnoitukseen jääviä. Pysykää rohkeina.» Nämä olivat viimeiset sanat. En mainitse mitään meille tulleesta poistumismääräyksestä, sillä pelkään lahtarien nappaavan tiedon ja ryhtyvän sen mukaisiin toimenpiteisiin.

Matka alkoi tuntematonta päämäärää kohti. Venäjälle kaikki arvasivat mentävän, jos enää päästään, sillä mitään takeita ei siitäkään ollut, koska Koivistolla tiedettiin jo olleen valkoisten järjestettyjä joukkoja. Matkalla mennessämme näimme kaameita tulipaloja, joita pommit sytyttivät Viipurin esikaupungeissa. Kolme suurta tulipaloa levitti yön pimeydessä valoa taivaalle. Me näimme niiden tuhoavan punaisten majoja ja me kuvittelimme sitä suurta tuskaa ja kauhua, mitä heillä oli kestettävänään. Me tunsimme siinä oman luokkamme häviöntuskat ja kauhulla totesimme sen tällä kertaa häviävän taistelun.Kukapa ei olisi kuullut mainittavan nimeä: »Jyryn komppania.» Tuo nimi tunnettiin jo taistelujen aikana kummallakin puolen rintamaa. Työläisten puolella se herätti kunnioitusta ja lahtarien puolella — pelkoa. Siitä liikkui monenlaisia huhuja. Milloin lahtarien puolella levitettiin sähkösanomia, että komppania on tuhottu sillä tai tällä rintamalla, missä osittain ja niissä lopullisesti. Punaisessa Helsingissäkin liikkui samanlaisia huhuja komppanian rintamilla ollessa.Vaiherikkaan sissiretken jälkeen kokoontui Nuortijoki-laaksossa helmikuun puolivälissä lähemmäs sataan nouseva nuorekas joukko aatteelleen uskollisia työläisiä. Oli toivottu suurempaa liikehtimistä tännepäin, mutta matka oli osottautunut toisille ylivoimaiseksi. Se vaati kehittynyttä metsänkävijän vaistoa ja päättäväisyyttä. Useimmat pakolaiset olivat taivaltaneet 70 kilometriä päivässä, joten 700 kilometrin taival vaati vähintäin 10 päivän ankarat ponnistukset.Kaikkialla alkoi nyt kuumeista touhua. Tammikuun 27 p:nä kohotettiin Helsingin työväentalon torniin punainen lyhty osottamaan, että työväki nousee valtaan. Lahtarit tunsivat Helsingissä ja Etelä-Suomessa yleensä heikkoutensa eivätkä sanottavasti uskaltaneet julkiseen esiintymiseen. Sensijaan jatkoivat he pääkaupungissa salaista toimintaansa ja ryhtyivät saboteeraamaan.Maaliskuun lopulla edeltä selostettua työnjakoa koetettiin vielä kehittää sikäli, että sotilasasiain hallinto ja sotatoimien ylijohto, jotka siihen asti olivat olleet yksissä käsissä, erotettiin toisistaan, niin että hallinto tuli olemaan kansanvaltuuskunnan sota-asiain osaston alainen, mutta sotatoimien ylijohto kuulumaan Punasen Kaartin ylipäällystölle, joka sitä varten muodostettiin kolmimiehiseksi ylipäällikkökunnaksi.

Saavuttuamme ensimäisen talon kohdalle Loviisasta päin Pyhtään kirkonkylään mennessä, kaatui hevoseni ja toverini hevonen kompastui minun kaatuneeseen hevoseeni. Jäin jalastani kuolinkamppailussa potkivan hevosen alle jääneeseen satulanjalustimeen.»1:nen päivä helmikuuta lähetettiin ensimäiset joukot kohti Mikkeliä ja ne pääsivät esteettömästi aina Hillosen salmeen, jossa kohtasivat lahtarien santasäkkipanssarijunan. Siellä oli ensimäinen laukausten vaihto ja ensimäinen uhri. Tästä jatkettiin matkaa Voikoskelle, jossa taas vähän kahistettiin ja eteenpäin Mouhuun. Samoin mitätön kahina. Kumminkin olimme siinä 4 päivää, antaen lahtareille hyvää aikaa varustautua.Huhtikuun 10 p:nä saapuivat saksalaiset joukot Helsingin linnoitusvyöhykkeen alueelle. Huhtikuun 11 p:nä olivat joukot jo Albergassa. Punaiset olivat edullisissa asemissa ja valmiina vastaanottamaan saksalaiset kylmällä syleilyllä. Mutta silloin ilmestyi Ruotsin lähetystöön kuuluva ratsumestari Ekström, yrittäen taivuttaa punaisia antaantumaan. Lopuksi saatiinkin saksalaisten kanssa neuvottelu. Saksalaiset vaativat antaantumista ja antoivat punaisille muka miettimisaikaa kello 4:ään asti iltapäivällä, jolloin saksalaiset alottavat hyökkäyksen, elleivät punaiset siihen mennessä olleet antaantuneet.[55*]

112 TV-ohjelma - Home Faceboo

Maaliskuun 2 p:nä kokoontui komppaniamme Katajanokan laiturille, jossa meitä odotti »Silatch» niminen venäläinen jäänmurtaja. Sama laiva sai myöhemmin valkoisilta nimen »Ilmarinen», kun se muun »sotasaaliin» mukana joutui heidän haltuunsa. Autot kuljettivat punakaartin muonituskomitean lähettämiä eväitä laivaan suuren määrän, ettei poikien tarvitsisi nälissään olla aavan meren keskellä.Ei ole vähintäkään epäilystä, että työväenluokan tulevaisuudelle ja proletaarisen vallankumouksen asialle oli voitto, että sosialidemokratia paljastui siksi mitä se oli, että paljastui sen kykenemättömyys valmistamaan, järjestämään ja johtamaan proletariaattia voittoon.

kielitoimistonsanakirja

Sodan aikana oli Ruotsin yleinen mielipide ympärysvaltain puolella, mutta militaristiset piirit sekä kuningas tahtoivat liittyä sotaan Saksan puolella. Suomalaiset aktivistit tekivät parhaansa auttaakseen viimemainittuja. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja pääsi Ruotsi Suomen kansalaissotaan asti kutakuinkin »puolueettomana.» Mutta nyt kiihtyivät vaatimukset. Helmik. 6 p:ltä on sähkösanoma, että 40 sanomalehtimiestä on esittänyt ulkoministerille, että Ruotsi ottaisi osaa Suomen sisällissotaan valkoisten puolella. Ministeri vastasi, että »hallitus katsoo tällä kertaa mahdottomaksi virallisen sekaantumisen.» Helmik. 12 p. kerrottiin kuitenkin »Tiedonantajassa», että Ahvenanmaalta on tullut lähetystö Tukholmaan ja että Ruotsi tulee jollain tavalla sekaantumaan.Mutta porvariston voimia ei osattu arvioida niin suuriksi kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Kyllin suurta huomiota ei annettu työväenluokan aseellisen voiman kehittämiseen. Puuttui myös kykyjä, jotka olisivat osanneet luoda aseisiin tottumattomasta työläisjoukosta todellisen taistelukuntoisen armeijan. Aseistakin oli aluksi puute, mutta sittemmin saatiin niitä Venäjältä. Lyhyessä ajassa luotiin kuitenkin punakaartista 75,000 miestä käsittävä puna-armeija, joka lähetettiin laajentamaan työväenvaltaa. Mutta porvaristo oli saanut järjestettyä lahtarikaartinsa, sillä oli taidokasta sotilaallista johtoa, se sai lakkaamatta apua ulkomailta ja se kykeni torjumaan punakaartin etenemisen etelästä pohjoiseen. Sensijaan lahtarijoukot itse alottivat tunkeutumisensa etelään. Punakaartit taistelivat urhoollisesti vastaan ja niin muodostuivat rintamat, joilla käytiin veristä luokkasotaa kymmenen viikkoa, kunnes saksalaisten joukkojen saapuminen lopullisesti ratkaisi taistelun. Punakaarti lyötiin ja työväenvalta kukistettiin.

KKI - Etusivu Kunnossa kaiken ikää -ohjelma

Erasmus+ is open to many individuals and organisations, although eligibility varies from one action to another and from one country to another. Individuals can take part in many of the opportunities funded.. Tässä yhteydessä voidaan painaa mieliin Kommunistisen Internatsionalen tapahtuman johdosta antamassa julistuksessa lausuttu opetus: »Työläiset! Proletaarit! Kavahtakaa porvaristoa! Toverit! Varokaa sen salajuonia! Sillä on vielä paljo myrkkyä. Sillä on vielä paljon palkkasotureita, kuiskailijoita, parjaajia, murhapolttajia.... Vallankumous ei tarvitse provokaattoreita eikä heikkomielisiä idiootteja, jotka 'hyvin aikomuksin' kavaltavat vallankumouksen. Proletaarinen vallankumous tarvitsee itsetietoisia tovereita, jotka eivät takerru mihinkään porvariston onkeen, jotka käsittävät kurinpidon ei leikkikaluna, vaan ankaran, suuren ja julman pääomaa vastaan käytävän työväen taistelun elämän lakina.» — Toim.Maaliskuun 1 p:nä läksimme Kouvolasta yöjunalla päämääränä ollen Mikkeli. Leikkiä laskien puhuvat toverit, että viikon perästä ollaan jo Mikkelissä ja niin on raivattu tie auki Savoon. Tuotapikaa olimme Taavetissa, jossa jäimme pois junasta ja hetken perästä oli joukkomme valmiina marssimaan Savitaipaletta kohti. Joukkomme käsitti 5 komppaniaa kiväärimiehiä, kaksi raskasta vuoristotykistöä, kaksi 2 ja puolen tuuman Maxim-pikatykkiä, 5 kuularuiskua miehistöineen. Lisäksi oli hyvä kuormasto ampumatarpeita. Etujoukkona oli kaksi osastoa suksimiehiä.Olimme 2 kilometriä Heinolasta, joku sata metriä lahtareista ja saatoimme hyvin nähdä miten he koettivat parhaansa. Heidän ponnistuksistaan huolimatta ei kestänyt kauaa, kun voitto oli meidän ja marssimme kaupunkiin.

Maalisk. alkupuolella saatiin siitä ensi tiedot. Helsingistä, punaisten törkeän laiminlyönnin johdosta, oli Svinufvud päässyt karkaamaan — vieden mukanaan jäänmurtaja »Tarmon»; ja teki Berliinissä kaupat. Helmik. 21 p. (»S. Vap. S.» III siv. 443) muodostettiin keisarin käskystä laivue, joka kolmena ryhmänä lähti Suomeen. Maalisk. 5 p. saapui Westfalen Ahvenanmaalle. Tietysti vaikutti tieto saksalaisten tulosta lamauttavasti. Täysi työ oli jo puolustautumisessa upseerien johtamia valkoisia vastaan. Tunnettiin että taistelu harjaantuneita imperialistisen armeijan joukkoja vastaan kävisi ylivoimaiseksi. Tässä oli kyllä jonkun verran liioittelua, sillä kuten punakaartilaiset sitten sanoivat: »pystyy se luoti saksalaiseenkin». Ja saksalaisten päällikkö, kreivi Goltz on itse kirjassaan myöntänyt, että punaset pitivät monin paikoin puoliaan ihmeteltävällä vimmalla.Huhtikuun 9 p:nä olin taas tulisen rintaman edessä Hauhon kirkonkylässä. Lahtarit olivat 4 kilometrin päässä, yrittäen turhaan vallata kylää. Taistelimme kolme ja puoli viikkoa pääsemättä tuloksiin. Silloin saimme määräyksen poistua Viipuriin ja tien sanottiin olevan selvän. Tuuloksen joukkojen piti olla paikoillaan siksi, kunnes me olisimme päässeet läpi Tuuloksen Lammin tielle. Joukot olivat kuitenkin poistuneet Tuuloksesta huhtikuun 26 p:nä kello 3 yöllä ja kun me seuraavana päivänä saavuimme kylään, oli se täynnä lahtareita (28–4). Meille surkea pettymys. Olivat saaneet kylän haltuunsa ilman taistelua. Eivät toki huomanneet meidän tuloamme heti. Olimme päässeet jo puoli kilometriä kylään, ennenkuin ennättivät ampua. Sitten alkoi ankara lyijysade ja jyrinä. Pääsimme paeten Lammin kirkolle. Nälkä ja uupumus rasitti meitä. Lammilla piti saada ruokaa, mutta lahtarit eivät antaneet ruokarauhaa, vaan pakottivat taas uuteen otteluun.Kavantsaari oli seuraava rintamaosa, johon matka suuntautui. Emme malta olla mainitsematta erästä hauskaa välikohtausta, joka sattui komppanian saapuessa Viipurin asemalle.Lähtöpäivän aamuna, maalisk. 19 p., vaikeni keväiinen kirkkaana. Kansaa kerääntyi kirkonkylään monisatalukuisena. Seitsemäntoista kyytimiestä rekineen oli valmiina kunnantalon edustalla. Sos. dem. nuorisoliiton tyttäret olivat ryhmittyneet kehään hulmuttaen lippuaan korkealle nuorten sotilaiden ollessa keskellä. Se oli innostava lähtöhetki puheineen ja selostuksineen. Toimitettiin nimihuuto ja joka ainoa värvääntynyt oli saapuvilla. Asetuttiin rekiin ja lähdettiin liikkeelle. Nuorisoliiton neitoset virittivät Marseljeesin, johon lähtijätkin yhtyivät. Aamulla paikalle saapunut punakaartin hiihtojoukkue, 9 miestä, ampui yhteisen kunnialaukauksen. Se oli juhla — muistorikas hetki. Lähdön tuoksinassa ryöpsähti neljä neitostakin mukaan. Eivät millään suostuneet lähtemään takasin.

Tanssien kului ilta ja lähtöpäivän välisenä maanantaina oli kiirettä touhua. Oli järjestettävä joukko käytännöllisiä pikkuasioita. Niinpä oli mentävä pitäjän pappilaan rovastin luo toimituttamaan pikavihkiminen eräälle pariskunnalle ja eräs pienokainen oli asetettava isän nimelle. Kaikki haluttiin järjestää silloisten tapojen ja voimassaolleiden sääntöjen jälkeen. Rovasti sensijaan oli vastahakoinen tällaisia töitä suorittamaan punaisten määräyksestä, mutta kun hän näki ylipäällikkö Eero Haapalaisen kirjoittaman valtakirjan, ei hän uskaltanut pitemmälti panna vastaan.»Toisarvoisena tehtävänä lahtarien huomion vetämiseksi pois Antreasta ja Raudusta, olisi maihinnousu Sortavalan ja Käkisalmen luona. Sitä varten tarvitaan 6 torpeedovenettä, 12 höyrylaivaa ja 4 proomua sekä 1000 miestä.Ei riittävästi arvioitu sitä seikkaa, että sen jälkeen kun kapina kerran on alettu, ei kapinallisilla enää ole mitään odotettavaa, että silloin voi voimasuhde muuttua edullisemmaksi kapinallisille ainoastaan sillä ehdolla, että pysähtymättä hyökätään, levitetään kapinan paloa mahdollisimman laajalle, saadaan siihen liittymään yhä uusia joukkoja ja alueita. Väliaikainen puolustautuminen siinä mielessä, että ensin muodostetaan oikea kunnollinen armeija ja sitten vasta käydään hyökkäykseen, on suuri virhe, sillä on aivan väärä käsitys se, että sorrettu luokka kykeneisi sotilaallisen järjestämistyön alalla kilpailemaan kapinaan noustuaan vastavallankumouksen voimien kanssa, joiden vahva puoli on juuri se, että niillä on käytettävänään satoja ja tuhansia sotilasammattimiehiä, joiden avulla verrattain nopeasti voidaan panna pystyyn taistelukuntoinen armeija vastahakoisemmistakin, pakolla mobilisoiduista joukoista, mutta joita ilman armeijan luominen parhaimmistakin, taistelukuntoisimmistakin aineksista edistyy hitaasti.

Ennätimme olla vahdissa vain kolmetoista tuntia, kun saimme määräyksen astua junaan kaikkine kamppeinemme. Määräys koski kolmea komppaniaa: Helsingin Jyryn, suutarien ja hyökkäyskomppaniaa. Joidenkin syiden perusteella Jyryn komppania ei lähtenyt.Kesä- ja heinäkuun aikana saapui Suomen vankileireiltä Riihimäeltä, Hennalasta, Hämeenlinnasta ja Viipurista silloin tällöin joku, jonka oli onnistunut karata varmasta kuolemasta. He liittyivät joukkoomme. Useimmin he olivat kuitenkin niin nääntyneitä, että otti pari kuukautta, ennenkuin he toipuivat.»On pantava mieleen, että eri rintamien päälliköt nimitettiin lainkaan kysymättä niitten joukkojen mielipidettä, joita komentamaan nämä päälliköt joutuivat. Myöskään ei otettu huomioon, olivatko nämä päälliköt joukkojen yleisen mielipiteen mukaan parhaiten valitut, enempää kuin muutakaan, mikä olisi osoittanut sitä, että taistelua olisi johdettu proletaarista kansanvaltaisuutta noudattaen.Se taistelee tänäpäivänäkin valkoista taantumusta vastaan, vaikkapa se on puettu sosialidemokraattiseenkin vaippaan. Eikä työväenluokka voi olla sitä tekemättä, kaikkein vähimmin sen vallankumouksellinen etujoukko, — luopumatta luokka-asiastaan.

Tamperelaiset työläiset tietävät millä innolla monetkin isännät täyttivät lehden kehotukset. Monet isännät antoivat ilmi vuokralaistaan ja monet kauppiaat puotilaisiaan. Siinä tilanteessahan oli niin mukava päästä vanhoista »kalaveloista» ja epämiellyttävistä vuokralaisistaan. 18 p:nä samaa kuuta ulostaa lehti pääkirjoituksessaan:Tämän kokouksen päätösten seurauksena oli, että suomettarelainen ja nuorsuomalainen puolue — joiden välillä tällöin vallitsi katkera riita — ryhtyivät kilvan tavoittelemaan työväen kannatusta. Näiden porvaripuolueiden kilpailu johti siihen, että molemmat puolueet lupasivat kannattaa yleistä äänioikeutta.Annamme Tampereen valtauksen tapahduttua ilmestyneelle »Aamulehdelle» puheenvuoron. Otamme huhtikuun 8 p:n numerosta seuraavan palasen:Mainitessamme tämän artikkelin kirjoittajan tov. Väinö Jokisen nimen, emme voi olla kajoamatta tapaukseen, jossa tämä ansiokas Suomen työväenluokan taistelija uhrasi henkensä, koska tuo tapaus tavallaan liittyy Suomen luokkasotaan. Tarkotamme katalaa verityötä, joka tehtiin Pietarin suomalaisen kommunistisen kollektiivin kokouksessa, n. s. Kuusisen klubilla.Talviyön harmaassa synkeydessä syöksyi junamme vaarallisella nopeudella Kemiä kohden, mukanaan 36 punakaartilaista. Syöksähdimme mahtavan Kemijoen sillan yli, kunnes 3 kilometriä Kemin pohjoispuolella hiljensimme vauhtia ja miehet hyppäsivät junasta lumihankeen, ainoastaan kuljettaja ja lämmitäjä ja mukanamme tuomamme konduktööri jatkoivat matkaa Kemin asemalle.

Eräillä konsuleilla oli varsin vaatimattomia toivomuksia. Norjalainen oli ystävällinen ukko, jonka toivomus oli olla rauhassa ja saada — valkoista leipää. Eräs suomalainen konsuli kävi pyytämässä turvaa öisiä vieraita vastaan, jotka venäläisten matruusien puvussa, »anarkisteina» harjottivat pakkoluovutuksiaan — ei vallankumouksen laskuun, mutta omaan tiliinsä. Kaikille konsuleille oli tullut ihmeellinen halu lähetellä kuriireja joka laivassa. Ja — »kuriireina» oli tavallisesti Suomen porvarillisia, jotka siten yrittivät livistää Ruotsiin. Ja joku pääsikin. Mutta pian täytyi ilmoittaa esim. Persian konsulille, herru Liliukselle, että Persialla ei mahda olla niin kovin kiireellisiä asioita länsimaiden kanssa.Monta vakavaa kysymystä astui maaseudullakin kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän eteen. Se ei kyennyt synnyttämiään pulmakysymyksiä ratkaisemaan. Torpparikysymys oli yksi niistä. Sellaisia maanomistajia, jotka omistivat torppia, oli verrattain pieni määrä, mutta kun ne suurkapitalisteina olivat vaikutusvaltaisimpia maanomistajaluokan ja koko vallassaolevan luokan keskuudessa, muodostui torpparikysymys koko riistäjäyhteiskunnan kysymykseksi. Vuonna 1918 oli maan 125,000 talollisesta ainoastaan 24,000:11a torppia. Siis yli neljä viidettä osaa maanomistajista oli sellaisia, joilla ei ollut ainoatakaan torppaa. Sitä paitsi torppia omistavistakin maanomistajista oli 3⁄4 sellaisia, joilla oli vain 1 tai 2 torppaa. Sellaisia suurmaanomistajia, joilla kullakin oli yli 10 torppaa, oli koko maassa v. 1918 vain 476.[51*] Eräs Tampereen puolustuksessa mukana ollut toveri kertoo luokkasodan arkistolle lähettämässään kirjeessä: »Kun olimme luovuttaneet aseemme, niin lahtarit asettivat Pyynikin trikootehtaan pihaan riviin seisomaan ja komensivat jotain ruotsiksi, jota emme ymmärtäneet. Heidän ensimäinen työnsä oli nuuskia taskumme. Senjälkeen meidät pantiin kaksimiehisiin riveihin ja komennettiin juoksemaan. Raihnaisina ja väsyneinä meidän piti juosta Pyynikin kuraisia polkuja aina Esplanaadille asti. Sitten vietiin meidät Tampereen tavaramakasiinille, jossa tapasimme tuhansia toisia tovereita. Ensimäinen näky oli kauhea. Miehiä oli alusvaatteillaan rivissä. Toiset olivat epätoivon vallassa, mutta toisilla oli uljas vallankumoussoturin hymy huulilla. Sitten alkoi julma lahtaus. Yksi kerrallaan kutsuttiin miehiä ulos rivistä. Toisia oli jo ammuttu kymmenittäin ja heistä useat potkivat vielä henkitoreissaan ruumiskasassa. Pitkät työlaisrivit seurasivat jännityksellä tätä lahtausta, jota kesti melkein taukoamatta aamusta iltaan. Kun päivä oli kulunut ja aurinko siirtynyt idästä länteen, oli seinän vierustalle muodostunut suuri ruumiskasa. Ihmislihaa!»a) Länsirintama. Huhtikuun 2 p:nä annetun perääntymismääräyksen tietoja vihollisesta osassa sanottiin, että saksalaiset olivat nousseet maihin Hangossa. Näin ollen siinä määräyksessä suhtauduttiin tilanteeseen vakavasti. Näin ei kuitenkaan tehty siellä mihin tätä päiväkäskyä lähetettiin. Porin seuduilla perääntymiskäskyyn suhtauduttiin seuraavasti:

[39*] Tämän jälkeen seuraa lyhyt kertaus Saksan hallitukselle tammik. lähetetyn ilmoituksen sisällöstä ja samalla osoitetaan, että lahtarihallituksella ei ole kansan kannatusta sekä alleviivataan, että sillä ei ole oikeutta tehdä sopimuksia vieraan vallan kanssa.Näiden lisäksi oli meillä vielä Svetshnikovin laatima suuripiirteinen joukkojen uudestaanryhmitys ja hyökkäyssuunnitelma. Esitämme siitä muutamia kohtia sen historiallisen merkityksen vuoksi.Tämän vuoksi noskejohtajat ovatkin »vallankumouksen opetuksia» esittäessään tehneet sen niin, että se näyttäisi tapahtuvan työväenluokan etujen näkökannalta lähtien, vaikka se tosiasiassa ajaa porvariston luokkaetuja.Venäjän helmikuun vallankumouksen aiheuttama vallankumouksellinen tilanne taas tuli siksi odottamatta ja se vei siksi rajua vauhtia ratkaisevaa yhteentörmäystä kohti, että parhaalla tahdollakin oli mahdotonta niin lyhyen ajan kuluessa oppia vallankumouksellisen toiminnan läksyä.Kämärän itäpuolelle jääneistä joukoista osa suuntautui Kuolemajärven ja Uudenkirkon suunnille. Sieltä ne taistellen etenivät meren rannikolle ja edelleen jäätä myöten Venäjälle. Toinen osa keskittyi Terijoelle ja sen pohjoispuolelle. Nämä joukot murtautuivat ankarasti taistellen länteenpäin hyökkäävien lahtarien ketjun läpi Venäjälle (Kartalla tumman renkaan ympäröimä soikio).

Tämän kirjoittaja määrättiin järjestelemään pakolaisjoukkojen siirtoa Pietariin. Menin heidän luokseen, mukanani eräs rajakylän pakolaisista. Mieliala oli katkera, sen sai tuntea kaikenlaisista letkautuksista, jopa uhkauksistakin. Ihmetellyt olen itsekin miten selviydyimme tässä tilaisuudessa. En ollut koskaan ennen puhunut joukkojen edessä, joten puhujakykyjäni en ainakaan voi kiittää siitä, että jonkun ajan kuluttua kuultiin joukosta hyväksymisenkin lauseita. Tosiasiat painoivat. Kirje, jonka omituinen avaamattomana säilyminen herätti heissäkin mielenkiintoa, ja seikka, että päällikkömme oli viehättynyt lähetintehtävään jo neljäksi päiväksi, jättäen meidät ilman käyttövaroja ja suunnitelmia. Selitin komitean suunnitelleen heidät siirrettäväksi Pietariin, jossa miehet varmasti voisivat liittyä joukko-osastoihin, joko lähetettäväksi sitten tänne tai muualle. Naiset ja lapset voisivat saada siellä parempaa huolenpitoa. Tähän joidenkin hieman vastustellessa lopuksi suostuttiin.Toverit! Legioonalaiset! Niukat ovat ne tiedot, mitä me saamme tänne maailman pohjoiseen osaan suuren maailman tapahtumista, mutta on tullut sähkösanoma, jossa puhutaan Saksasta ja siellä tapahtuneesta vallankumouksesta. Sähkösanoman mukaan on Saksassa saavutettu se, mikä meiltä jäi kesken saksalaisten sotajoukkojen Suomeen tulon vuoksi. Siis demokraattisen, sosialistisen kansanvallan hallituksen etunenässä on saksalaiset toverit Scheidemann, Noske y.m. Nämä ovat perustaneet hallituksen. Saksa on kointähti koko maailmalle. Niille kiskoille (seernoille) joille Saksa nyt on perustettu, perustuu koko Europan vallankumous. Demokraattiseen, sosialistiseen kansanvaltaan on se perustuva, siihen on myös Venäjän palattava kansalaiskapinoidensa ja terrorinsa jälkeen. Se verenvuodatus, jota nykyisin käydään Venäjällä, on surkuteltavaa. Se hulluus, joka bolshevikien ajettavana on, nim. kommunismi, ei tule saavuttamaan päämääräänsä. En ainakaan minä tunne, mitä on kommunismi. Teistä joku voi ehkä tuntea, mitä kommunismi on. Niinkuin äsken sanoin, on Saksassa laskettu perustus tulevalle Europan vallankumoukselle, josta koko Euroja kunnioittaa saksalaisia tovereita. On syytä kiittää saksalaisia tovereita, vaikka olkoot kiitetyt venäläisetkin taisteluissaan. (J. A. Väinölän käsikirjoituksesta.)

Kun aamulla ilmoitimme haluavamme kyytihevosen, oli se tuossa tuokiossa kunnossa ja jälleen olimme matkalla suuret julistukset ja värväyspaperit mukanamme, mutta ilman minkäänlaista asetta. Tilanne ei ollut mikään turvallinen. Öiseen aikaan olivat lahtarit katkoneet puhelinpylväitä ja lankoja. Matkaa jatkoimme kuitenkin reippain mielin ilman mitään pelkoa.[44*] Näistä ajoista lähtien lahtarien historioiden mukaan seurasi saksalaisten ja suomalaisten operatiivinen yhteistoiminta. Kirjoituksissaan he toteavat, että saksalaisten taholta se oli nopeaa tilanteen tilanteen ymmärtämistä ja ripeää toimintaa, suomalaisten taholta se oli hätähuuto, alotekyvyn puutetta ja taistelua saamattomuutta vastaan.Vallankumousoikeuksia koskevan lain 2 §:n mukaan — jonka lain Suomen Kansanvaltuuskunta julkaisi helmik. 1 p:nä — perustettiin vallankumousoikeudet seuraavalla tavalla: »Jäsenten asettaminen niihin sekä yleisen syyttäjän määrääminen tapahtuu kunnan järjestyneen työväen toimesta, joko välittömästi yhteisessä kokouksessa tai paikallisen edustajalaitoksen kautta, missä sellainen on.» Edelleen sanotaan 3 §:ssä: »Vallankumousoikeuteen kuuluu puheenjohtaja sekä vähintäin 4 jäsentä, joiksi valitaan rehellisiksi ja oikeudellisiksi tunnettuja, työväen luottamusta nauttivia henkilöitä.»En ryhtynyt pitempiin toimenpiteisiin. Lähdin Sadovaja-kadun toimistosta suoraan asemalle ja tiedustelin junan lähtöaikaa. Aikaa oli vielä yllinkyllin ja niinpä sain istahtaakin. Jonkun ajan kuluttua juna tuotiin asemalaiturin eteen ja matkustajat alkoivat sijoittua junaan. Pyysin erästä kantajaa avukseni ja nostettiin laatikot neljännenluokan vaunuun, t. s. »härkävaunuun.» Otin paikkani laatikoiden päällä, ja niin lähdin matkaan, eikä kukaan kysellyt sen paremmin kuljetusaoikeuksia. Aamulla saavuin Ladeinopoliin. Pojat olivat asemalla vastassa ja alettiin poistaa vaunusta painavia laatikoita. Tällöin herätti laatikoiden muoto ja paino erään asemakomisarin huomiota ja hän tuli tiukkaamaan lupalappua. Kaivoin taskustani lapun, jossa oli Pietarin Sotilasasiain Komisariatin otsake ja jossa selitettiin aseidenkuljetusta koskevia asioita. Hänestä pääsimme vähällä. Vilkaistuaan paperiin hän oli tyydytetty ja niin saimme aseet vuorokauden sisällä osalle miehistöä. Illalla sakilla puhdisteltiin kivääreitä, jotka olivat paksun rasvan peitossa. Rajapitäjän pakolaiset olivat kovasti innostuneita ja puheltiin jo viehättävistä sotaliikkeistäkin, kunhan tässä maat kuivuu ja jäät sulaa.Ruotsia taitavaksi apulaiseksi sain tov. Alfred Vitbackan — joka kaatui Viipurissa taistelumme loppupäivinä. Ja tämän toi avuksi »sattuma» — sanon näin alleviivatakseni, että ei ollut tietoista järjestöä, vallankumouksellista puoluetta, joka olisi tarvittavat henkilöt hakenut ja paikoilleen asettanut. Tuli luokseni vaatimaton nuorukainen, joka kysyi olisiko työtä. Ylioppilas, työväenlehden toimituksessa työskennellyt. Kun minulla oli vissi tappion tunne alusta lähtien (hyvin huono merkki kumouksessa), en halunnut ketään narrata niin epävarmaan yritykseen. Kerroin siksi hänelle muutamin piirtein Parisin Kommuunin lopun ja kysyin, onko hän ajatellut sitä mahdollisuutta. Hän vastasi: Olen pari päivää kävellyt Helsingin katuja sitä ajatellen, mutta tulin kumminkin; ei kai sitä siinä vielä olla? — Ei olla vielä, myönsin, mutta voidaan tulla. — Hän jäi taloon ja oli parhaana apulaisenani koko kumouksen ajan.

Vastuullisuuden edelläkävijä. Tavoitteet ja tunnusluvut. Luonto ja LUMO-ohjelma. Ihmiset. Ilmasto Katso sanan sähkösanoma käännös suomi-englanti. Ilmainen Sanakirja on monipuolinen sanakirja netissä. Sanan sähkösanoma käännös suomi-englanti Uusi yritys: »yks, kaks, kolme.» — Kuului narskahdus ja kisko vähän liikkui. Se oli innostavaa. Nyt oli yritettävä kolmas kerta.Ruotsin porvaristo toimi erittäin innokkaasti lahtareiden auttamisessa. Sen käytännöllisinä tuloksina oli, että Ruotsin pankit Hinasivat rahaa »Suomen lailliselle hallitukselle» m.m. vapaaehtoisten värväystä varten (suunnitelmiin sisältyi 25 upseerin, 200 aliupseerin, 50 tykkimiehen ja 50 konekiväärimiehen värväys). Edelleen — ruotsalainen porvaristo varusti ja ylläpiti 511 miestä käsittävän, lahtareita aktiivisesti auttamaan lähetetyn »mustan brigadin.» Neljä »Punaisen Ristin» osastoa ja yksi eläinlääkäriosasto toimi lahtareiden puolella täysin varustettuna Ruotsin porvariston varoilla. Myöskin Norjan porvaristo osallistui luokkasotaamme lähettämällä lahtareiden avuksi kaksi »Punaisen Ristin» osastoa ja Tanskan porvaristo lähettämällä yhden osaston.

Sunnuntaina, huhtik. 28:nnen päivän iltapuoli oli melkoisen hiljainen, oli niinkuin tuhoa ennustavaa tyyntä. Itäisessä esikaupungissa palavien talojen jäännökset vain illan tyynessä hiiltyivät. Itäinen patteri oli jo valkoisten huostassa. Koiviston tiellä, jota myöten valkoisten joukko-osasto, punaisten pitäessä sitkeästi vastarintaa, pyrki pattereille, oli kuolon sato verrattain runsas. Siinä kaatui paljon molempia. Samanlaiseksi muodostui tilanne kaupungin läntisellä puolella. Tienhaaran ja Naulasaaren varustuksilla suoritettiin maanantaita vastaisen yön kuluessa ankara taistelu ja aamuun mennessä siltäkin taholta oli valkoisella joukolla vapaa tie Viipuriin.Istuuduin heti ensi junaan, joka lähti kiidättämään kohti Pietaria. Matka tuntui ijäisyyttä pitemmältä, ajatukseni risteilivät kaikkialla, luoden kauhun kuvia ... jos niin on?Samanaikaisesti saksalaiset suuntasivat liikkeensä Uudenkylän asemalle. He ottivat aseman haltuunsa, katkaisivat radan ja heidän joukkonsa asettuivat kaivamiinsa kenttävarustuksiin. Päämäärä oli siis saavutettu — meidän selkärankaamme oli isketty.Vaarallisempi vaikutukseltaan, kuin suoranainen vallankumouksen vastustaminen tai sen suhteen horjuminen, on sellainen sallimus-uskoinen kanta, että kyllä vallankumous tulee, tapahtuu ja voittaa, jos on voittaakseen, vieläpä »vaikka sitä kaikki vastustaisimme.» Vastustajan näkee jokainen työmes ja aina sekä erittäinkin vallankumouksellisessa tilanteessa leimaa vallankumouksellinen työmies sellaisen vastustajan vastavallankumoukselliseksi. Horjuvan horjuminen myös nähdään, eikä sellaiseen luottamus kasva vallankumouksellisten joukkojen keskuudessa kumouksellisessa tilanteessa varsinkaan, päinvastoin. Mutta se, joka vakuuttaa vallankumouksen tulevan ikäänkuin taivaasta, vieläpä voittavankin, se nukuttaa työväenluokkaa uneen, josta se yllätettynä herää.

[50*] Sen aikaisen taistelujärjestyksen mukaan oli komppanian taistelualue 300 m. pitkä. Luokkasodan rintamien pituus n. 500 km. Vaikka vaan pieni murto-osakin olisi lähettänyt säännölliset tiedonannot, olisi niiden selvitys Helsingissä ollut mahdoton.Työväenliikkeen nopea kasvaminen, sen yhä monipuolisemmaksi kehittyminen oli synnyttänyt kipeän jokapäiväisen sanomalehden kaipuun. Sen tyydyttämistä vaadittiin. Luottaen työväen innostuksen voimaan ja uhraamiskyvyn kasvamiseen päätettiin »Työmies-lehti» laajentaa ilmestyväksi joka arkipäivänä. Toiveet eivät kuitenkaan täyttyneet. Osakkeet eivät menneet kaupaksi. Tämän lisäksi jakaantuu työväen harrastus ja uhrautuminen, kun Turussa alkoi v. 1899 ilmestyä kerran viikossa »Länsi-Suomen Työmies» ja Tampereella kolme kertaa viikossa ilmestyvä »Kansan-lehti». Samaan aikaan puuhasivat myös Kotkan ja Viipurin seudun työläiset omaa äänenkannattajaa itselleen.

Vallankumous ei kuitenkaan menestynyt Suomessa niinkuin oli toivottu. Pohjois-Suomessa kärsittyjen tappioiden johdosta pakeni Pohjanmaalta ja peräpohjolasta punakaartilaisia, synkkiä metsiä samoillen ja luonnonvoimia vastaan taistellen, Muurmanille. Aiottiin hyökätä lahtareita vastaan seläntakaa ja siten auttaa Etelä-Suomessa taistelevia punaisia joukkoja. Mutta apu ei tullut kyllin ajoissa. Eikä sitä olisi missään tapauksessa voitu järjestää kyllin riittävästikään. Rintamat murtuivat etelässä. Muurmanille siirtyneet ja siellä olleet suomalaiset työläiset vannoivat kostoa ja päättivät kaikesta huolimatta taistella Suomen lahtareita ja saksalaisia vastaan. Siksi päättivät muurmanilaiset pysyä koossa ja harjaantua edessä oleviin suuriin tehtäviin.Vasta Suomen vallankumouksen kokemus on Suomen työväelle opettanut, että joukkokapinan ja vallankumouksen valmistaminen on välttämätöntä; se sama kokemus on opettanut sitäkin, miten missäkin tilanteessa voi ja tulee valmistaa.Punakaarti vastusti kiihkeästi kaikkien johtoasemassa olevien siirtymistä, kuuluivatpa he sitten sotilas- tai siviili-»säätyyn.» Jokaisen pienimmänkin johtajan olisi pitänyt olla paikallaan. Tämä kai johtui pääasiassa siitä, että kaarti halusi välttää paniikkia.Lokakuun vaaleissa valitun eduskunnan kokoonnuttua esitti sos.-dem. eduskuntaryhmä eduskunnalle yhdessä puolueneuvoston kanssa hyväksytyn »ME VAADIMME»-julistuksen. Siinä sanottiin torpparivapautuksesta seuraavaa:Ihmisiä raastettiin asunnoistaan ulos ja koottiin suurin laumoin kaduille ja aukeoille. Valkoisen armeijan sotilaat keräytyivät vankijoukkojen lähettyville ja irvistellen näyttelivät vangeille panoksilla täytettyjä vöitään. »Katsokaapa, punikit, näitä annoksianne! Kovia nämä tosin ovat syötäviksenne, mutta maistunevat toki yhden kerran.» Noin ilkkuivat valkoiset sotilaat. Eräät heistä ojensivat kiväärinsä vankeja kohti, asettelivat siinä panosta sisälle ja juttelivat nauraen: »Katsokaa! Tästä se lähtee ja sieltä latvapäästä osaa tulla oikeaan paikkaansa.» Jääkäriherrat katselivat tuota kaikkea naureskellen. Kaiken tuon ohessa havaitsivat valkoiset vankijoukossa eräänkin kerran pari venäläistä koululaista, ehkä 18–19 v. ikäisiä nuorukaisia. Niinikään oli erään keski-ikäisen miehen päässä venäläinen sotilaslakki. »Riviin ryssät!» — huusi eräs jääkäriherra. Nopeasti vietiin nämä kolme »ryssää» läheiseen pihaan, jossa eräitä laukauksia heti ammuttiin. Pyöveli sotilaat palasivat paikalle naureskellen. Tällaista leikittelyä pitivät valkoiset voittajat huhtikuun 29 päivän aamuna Viipurin Punasenlähteen aukealla. Tulkoon samalla mainituksi, että tässä tilaisuudessa olleen joukko-osaston sotilaat olivat kotoisin Pohjanmaalta Alajärven kunnasta.

  • Ålö varaosat.
  • Buxom meaning.
  • Terveysalan työvaatteet.
  • Kebab pizzeria oriketo.
  • Bw maiharit.
  • Bestbezahlte schauspieler 2017.
  • Kurkulla maustettu vesi.
  • Testosteronikorvaushoito lääkkeet.
  • Etuovi valkeala.
  • Walking dead season 1.
  • Lufthansa helsinki vantaa.
  • New york alueet.
  • Vauvan normaali lämpö.
  • Volvo v70 hinta.
  • Kh varustekauppa.
  • Sonera mms viestin lukeminen.
  • Koti ja keittiö reseptit.
  • Tiger woods net worth.
  • Rovaniemi sää kesäkuu.
  • Vaarallisen tien pelastajat.
  • Heikentääkö imetys vastustuskykyä.
  • Wilma sovellus windows.
  • Superlines bonus code.
  • Thule xpress 970.
  • Pojan huone.
  • Herkules svenska hela filmen.
  • Soulin olympialaisten miesten 100 metrin lopputulokset.
  • Aakerin kilpailija analyysimalli.
  • Avon asiakaspalvelu numero.
  • Aurinkopaneeli akku omakotitalo.
  • Jeesus kuolema.
  • Varissuon sosiaalitoimisto turku.
  • Bree turner.
  • Lego alennukset.
  • Hkscan oyj.
  • Luomen poisto nenänpäästä.
  • Missä risto räppääjä on kuvattu.
  • Lol new rune system.
  • Pro ject debut iii hinta.
  • Sanni mitä jos ne näkee.
  • Bouvier rotu.